Treasury Of Thoughts

el amor es eterno

2010-11-16T21:12:00.000+02:00

Uuden blogini löydät ylläolevasta osoitteesta!

En tiedä vielä tähän vanhan blogin kohtalosta, mutta luultavasti se jää tänne ihmisten pällisteltäväksi ainakin joksikin aikaa. :)

Jyväskylässä 12.11

2010-11-15T15:57:00.000+02:00

hieman huonolaatuinen kuva linja-automatkalta. :D

En muista kerroinko edes, että olimme perjantaina koulun kanssa Jyväskylässä Abi-päivillä. Matka suuntautui siis ammattikorkeaan ja yliopistoon, joista minä kävin vain ensinmainitussa. Meidän piti käydä tutustumassa vähintään kolmeen "luentoon" tai mitä esittelyjä ne nyt pitivätkään ja omani olivat opiskele in english, vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille ja sosiaali- ja terveysalan osaajaksi. Keskiviikkoon mennessä näistä pitäisi palauttaa opolle lyhyt kirjallinen selostus, että hän tietää meidän todella käyneen jossain. Totta kaik on aina myös niitä, jotka tekevät kaikkea muuta kuin käsketään...

Näiden luentojen jälkeen olimme vapaat tekemään mitä halusimme. Ruokaa meille ei erikseen järjestetty vaan meidän piti itse hoitaa syömisemme. Kävimme Hesessä nappaamassa ateriat nassuun ja lähdimme hieman shoppailemaan. Tai oikeastaan muut lähtivät shoppailemaan ja minä tapasin Jyväskylässä asuvan ihanaisen ystäväni, jonka olen nähnyt viimeksi melkein vuosi sitten.

M johdatti minut Anttilaan, josta sain tyydytystä GT-himoon. Miten olenkaan ennen selvinnyt ilman tätä sarjaa? :D Seuraavaksi suuntasimme erääseen kahvilaan vaihtamaan kuulumisia. Siellä vierähtikin tunti, joka tuntui kuin viideltä minuutilta. Ystäväni joutui lähtemään takaisin töihin ja minä etsin ystäväni ja kiertelimme kauppoja vielä hetken ennen kuin oli aika palata linja-autolle, joka toisi meidät takaisin kotiin. Loppumatka meni väsyneissä tunnelmissa (ensimmäinen kuva on loppumatkalta) ja kotiin pääsin siinä seitsemän aikaan. Väsymystäni kuvaa se, että nukahtelin jo ennen kahdeksaa korkatessani uutta Gilmoren tyttöjen tuottista ja lopulta luovutin jo hieman jälkeen yhdeksän ja menin nukkumaan.

Ps. Tällä viikolla muuten päästään käsiksi abi-paitoihin! En jaksaisi millään odottaa! Perjantaina taas saamme kuulla ylioppilaskokeiden tulokset, jännittää. :/

Isänpäivä

2010-11-14T22:31:00.000+02:00

kuva

Ei ole suurempaa rakkauden valaa
kuin että lapsesi sinua halaa.
Pienessä sydämessä sinulle juuri
on varattu paikka niin suuren suuri.

Olet rakkain, isi <3

Voisi toki olla parempaakin tekemistä.

2010-11-13T12:19:00.000+02:00

Äh, miksi minä en ole tekniikan ihmelapsi. Yritin tehdä uuden bannerin, mutta ei se aivan onnistunut tälläkään kertaa. :)

Ps. 39:5-6

2010-11-11T20:37:00.005+02:00

"Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy,

että päivilleni on pantu määrä.

Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen olen.

Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,

elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki.

Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,

kaikki tyynni."

Lettipäivä

2010-11-10T14:34:00.000+02:00

Olipas jälleen kerran loistavanlaatuinen kuva..

Idea kuitenkin käy selville. Minä tykkään kovasti laitella hiuksia, niin omiani kuin muiden. Toisinaan omien hiuksien laittaminen on rasittavaa, sillä takaraivoon on hieman huono näköyhteys, vaikka olisi silmät selässäkin. Teen usein lettejä, koska ne näyttävät kivoilta ja ovat todella nopeatekoisia aamuina, jolloin tulee kiire tai ei muuten vain jaksa (eli noin viisi kertaa viikossa). Olen tänään menossa laulamaan Kuortaneelle, joten sen kunniaksi väkersin itselleni letin. :) Eipä se edes juuri näykkään tuossa, hienoa Jenna.

Tänään meillä alkoi uusi jakso, eikä auta kuin taputtaa itseään olalle siitä hyvästä, että lukujärjestys on ollut laittoman täysi kaksi ensimmäistä vuotta. Nimittäin tässä jaksossa minulla on koulua kolmena päivänä kaksi tuntia, yhtentä päivänä kolme tuntia ja yhtenä viisi tuntia. Ei hassumpaa minusta ollenkaan. Totta kai tämä tuo sitten taas omat ongelmansa kouluun kulkemisen kanssa, kun meillä tosiaan linkat kouluun kulkee ainoastaan kolmeen aikaan: kahdeksalta, kahdelta ja neljältä. Odotanko kahteen saakka koulussa, jos viimeinen tunti on ollut kymmeneltä aamulla? Tai jos koulu alkaa puoli kahdelta iltapäivällä, niin menenkö taksilla kahdeksaksi..? Sitä saa miettiä. :D

Olen myös suunnattoman helpottunut kun sain kaikki viime jakson työt palautettua ja sain ne vielä kiitettävinä takaisinkin. :) Äidinkielen kirjallisuusesseestä napsahti 9- ja paljon tuskia tuottaneen biologian tutkielman arvosanaksi tuli 9½. En siis aivan turhaan pakertanut niiden kanssa. Tässä jaksossa aineina on tosiaan pelkästään uskonto ja biologia, joten eiköhän tästä selvitä. Kerrankin voi kunnolla keskittyä yhteeän aineeseen. Mites tämä taas meni niin koulupainotteiseksi..?

Taasko se on maanantai?

2010-11-08T22:15:00.002+02:00

kuva weheartit

Ja jälleen odoteltaisiin seuraavaa viikonloppua. Viime viikonloppu oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan huippu. :) Perjantaina käytiin Alajärvellä syömässä itsemme porukalla superähkyyn, jonka jälkeen menimme pappilaan katselemaan vähän, miltä se elämä siellä näyttää. Naurettiin, juteltiin ja oltiin yhdessä. Jossain vaiheessa lähdimme kotiin. Ei se kummoiselta kuulostanut, mutta onko mitään parempaa kuin ystävät ja hyvä ruoka? Ehkä vielä vähän enemmän nuo hyvät ystävät. ;)

Lauantaina pohjana sama porukka, mutta illan myötä väki vain lisääntyi. Ensin mentiin kuudelta Pyhäinpäivän kirkkoon, jonka jälkeen käväistiin nuortenillassa pyörähtämässä. Sen jälkeen siirryttiin viettämään kahden ystävän syntymäpäiviä oikein isolla porukalla. Ilta oli aivan huippu: käytiin saunassa, syötiin, juteltiin, pelailtiin, kuunneltiin musaa ja oltiin yhdessä. Aika kuluu nopeasti hyvässä seurassa, eikä aikaakaan kun kello on kolme yöllä ja meidän on vain pakko lähteä kotiin.

Sunnuntai kuluu yleisessä sunnuntaimasennuksessa. Aamupäivällä piti olla pitämässä pyhäkoulua, mikä olikin aivan loistavaa sen jälkeen kun on kolmelta tullut kotiin ja nukkunut mitä nyt on ehtinyt. Mutta hyvin meni. Sen jälkeen en tehnytkään juuri mitään. :)

Galluppia

2010-11-06T16:11:00.003+02:00

1. Monelta heräsit tänään?

Taisi olla joskus puoli kymmenen aikaan. En tarkkaan muista.

2. Mikä on ollut tämän päivän kivoin juttu?

Tänään ei nyt vielä ole hirveästi ehtinyt tapahtumaan,

mutta tästä illasta on tulossa ainakin tosi kiva. :)

3. Mitä ajattelit tehdä vielä tänään?

Mennä kahden ystäväni syntymäpäiville.

4. Oletko tekstaillut tänään kenenkään kanssa?

Muutamankin ihmisen kanssa.

5. Monelta meinaat mennä nukkumaan?

Veikkaan, että tänään menee tosi myöhään.

Ehkä joskus kolmen neljän aikaan?

6. Oletko kuunnellut tänään musiikkia?

En ole.

7. Mitä olet syönyt tänään?

Aamupalaksi vain yhden säälittävän ruisleivän, vähän sipsiä

ja äsken oli ruoaksi perunalaatikkoa ja lihaa. :)

8. Mitäs meinasit tehdä huomenna?

Mennä pitämään lapsille pyhäkoulua, opiskella matikkaa ja mennä kävelemään ystävän kanssa.

9. Mitä luulet tekeväsi viikon päästä tähän aikaan?

Viikon päästä tähän aikaan olen luultavasti menossa Seinäjoelle.

Tai ainakin viikon päästä tänä päivänä olen luultavasti menossa sinne.

10. Mitä odotat?

Tätä iltaa. :) Ja jos nyt pidemmällä tähtäimellä pitää jotain odottaa,

niin siinä tapauksessa sitä, että valmistun lukiosta.

11. Tuleeko kesästä kiva?

Kesään nyt on hetki aikaa, että en ole vielä miettinyt asiaa.

12. Luuletko, että tästä vuodesta tulee parempi kuin viime vuodesta?

En osaa sanoa. Tämä vuosi on ollut todella hyvä,

mutta ei viimekään vuodessa muistaakseni mitään valittamista ollut.

13. Mitä aiot tehdä tulevalla viikolla?

Olla koulussa, käydä Kuortaneella, lähteä toivottavasti sinne Seinäjoelle,

käydä Jyväskylässä ja käydä nuortenilloissa. Onpas matkusteluntäyteinen viikko tulossa.

14. Mille luokalle menet syksyllä?

Juuri pari kuukautta sitten aloitin viimeisen vuoden lukiossa,

mutta ensi syksynä en tiedä yhtään missä aloitan,

vai aloitanko missään.

15. Mihin ammattiin haluaisit isona?

Haluaisin joko lääkäriksi, sairaanhoitajaksi tai kätilöksi.

16. Haluatko lapsia?

Jossain vaiheessa kyllä ehdottomasti. :)

17. Mikä on lempiruokaasi?

Olen hyvin kaikkiruokainen, mutta sanotaanko että rakastan koulussa sellaista broilerivuokaa. <3

Pinaattilätyt ja kalapuikot ovat myös suuri intohimoni.

18. Entä -musiikkiasi?

Sitäkin löytyy niin laidasta laitaan.

19. Kuunteletko nyt musiikkia? Jos, niin mitä?

Newsboys - Million Pieces

20. Pitäisikö sinun olla tekemässä jotain muuta kuin tätä gallupia?

Ei käytännössä. Ainahan sitä jotain järkevämpääkin voisi tehdä, mutta nyt ei jaksa :D

21. Missä huoneessa olet nyt?

Ihan ikiomassa pienessä luolassani.

22. Mikä on lempi vapaa-ajanviettotapasi?

Nukkuminen. :D Riippuu siis ihan. Ystävien kanssa sitä viihtyy oikeastaan ihan milloin tahansa.

Koulun jälkeen tykkään katsoa jotain hyvää sarjaa, elokuvaa tai lukea kirjaa.

Lenkkeilykin on toisinaan rentouttavaa.

23. Uskotko yliluonnollisiin juttuihin?

Kyllä.

24. Millaisista elokuvista pidät?

Romanttisista elokuvista, komedioista, draamoista.

Nyyhkyleffat on kivoja. x))

25. Tykkäätkö kirjoittamisesta?

Jossain määrin kyllä, enhän minä muuten tätä blogiakaan kirjoittaisi.

26. Entä lukemisesta?

Lukeminen on minulle tosi terapeuttista. Pystyn unohtamaan kaiken ympäriltä lukiessani

ja pidänkin siitä todella paljon. :)

27. Seurusteletko?

En.

28. Jos et, niin haluaisitko?

En ole aivan varma. Ehkä. :D

29. Millainen perhe sinulla on?

Perheeseeni kuuluuvat minun lisäkseni isäni ja äitipuoleni.

30. Onko kukaan läheisistäsi koskaan kuollut?

Kyllä.

31. Oletko koskaan joutunut liikenneonnettomuuteen?

En.

32. Mikä on ollut elämäsi jännittävin kokemus?

Elämäni jännittävin kokemus.. Varmaan näitä on enemmänkin,

mutta mieleeni tuli ensimmäinen lauluesiintymiseni erään ystäväni kanssa.

Se oli aivan hirveää ja minua jännitti ihan kauheasti. :D

33. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Hachiko - tarina uskollisuudesta.

34. Oliko se hyvä?

Ihan uskomattoman hyvä! Ehkä yksi parhaista koskaan näkemistäni elokuvista.

35. Kenen kanssa käyt yleensä elokuvissa?

Melko usein elokuvateatteristta käyn, mutta jonkun ystäväni kanssa.

36. Missä ravintolassa söit viimeksi?

Jaa.. No tuossa miltei vuosi sitten kävin yhdessä kiinalaisessa. :D

37. Onko matkailu sinulle turhaa vai tärkeää?

Tärkeää varmasti joskus, mutta vielä tähän mennessä en ole matkustellut juuri ollenkaan.

38. Pidätkö enemmän ranta- vai kaupunkilomista?

En ole varsinaisesti ollut kummallakaan, mutta molemmat kyllä käyvät.

39. Entä pidätkö eri maiden ruuista?

Joo kai. :D

40. Voisitko kuvitella syöväsi joskus etanoita?

Miksei. Pitäähän sitä kaikkea joskus kokeilla.

41. Entä sushia?

Tämänkin elämyksen haluan joskus päästä kokemaan.

42. Onko sinulla tylsää?

Vähän itse asiassa. Mutta onneksi tähän tulee pian muutos.

43. Kuka soitti sinulle viimeksi?

Pitääpäs oikein katsoa.. Yksi hyvistä ystävistäni tuossa joitakin tunteja sitten. :)

44. Mitä teit ennen tätä gallupia?

Öö.. Kävin syömässä ruoan. Niin ja itse asiassa makasin sängyssä, kun meinasin rueta nukkumaan päikkäreitä,

mutta en sitten jäänytkään nukkumaan. :D

45. Oletko koskaan valehdellut vakavasta aiheesta?

En ole mistään vakavasta koskaan valehdella.

46. Entä oletko heittänyt silloin tällöin jonkun valkean valheen?

Eivätköhän kaikki meistä ole.

47. Välitätkö muiden ihmisten mielipiteistä?

Kyllä valitettavasti toisinaan.

48. Vihaatko ketään?

Vihaaminen on aika kova ilmaus, joten sanon että en.

Kyllä elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa en tule hyvin toimeen, mutta en minä vihaa ketään.

49. Ärsyttääkö jokin asia sinua juuri nyt?

Ei nyt tällä hetkellä ärsytä mikään. Ehkä vähän se, että kello on vasta noin vähän vaikka se voisi olla jo enemmänkin.

50. Mikä on rasittavin TV-mainos?

Miksei nyt tule mitään mieleen..?

51. Seuraatko jotakin televisio-ohjelmaa? Mitä?

Greyn anatomia, Huippumalli haussa ja Salatut elämät ja Huippumalli haussa.

DVD:ltä katson Gilmoren tyttöjä.

52. Haluaisitko olla miljonääri?

En. Raha ei tee onnelliseksi.

53. Käytätkö rahasi järkevästi?

Kyllä minä olen ne aika järkevästi oppinut käyttämään,

koska yleensä minulla on todella vähän rahaa käytössäni. Köyhä opiskelija. :D

54. Mitä ostit viimeksi?

Tämän illan syntymäpäiväjuhlia varten limsaa ja karkkia.

55. Tuijotatko yleensä ihmisiä?

En kai mitenkään erityisesti.

56. Jos, niin miksi?

Joskus jos olen ajatuksissani, saatan huomaamattani jäädä tuijottamaan jotain ihmistä.

Yleensä en kuitenkaan tuijota ketään tarkoituksella.

57. Lempikirjasi?

Niitäkin on monta.

58. Lempikarkkisi?

Tämätämä.. Se ÄssäMix Choco -pussi.

59. Lempijäätelösi?

Niistä nyt menee mikä vaan. Joku Classicin puikko.

60. Onko sinulla oma huone? Millainen?

Onhan minulla. Tämmöinen pieni mutta kodikas huone talomme toisessa kerroksessa.

Siniset seinät ja laminaattilattia. :D Eiköhän siinä kaikki oleellinen.

61. Asutko yksin?

En. Asun vielä lukion loppuun saakka vanhempieni luona.

62. Tuntuuko sinusta koskaan, ettei mikään ole oikein?

Kai semmoisiakin olotiloja joskus on.

63. Haluaisitko asua omakoti-, kerros- vai rivitalossa?

Omakotitalossa varmasti sitten joskus vanhempana,

mutta eiköhän se kerrostaloasunto ole ihan hyvä siinä vaiheessa, kun kotoa lähden. :)

64. Onko sinulla nyt jokin koulutyö kesken?

Ainahan sitä jotain on kesken. Itse asiassa kyllä juuri perjantaina palautin yhden ison työn.

Käytännössä ei ole muuta kuin kokeisiin lukeminen ja läksyt.

65. Katsotko usein peiliin?

Muutaman kerran päivässä.

66. Mitä pelkäät?

Pimeää ja ampiaisia.

67. Oletko rohkea?

Kai sitä jossain määrin.

68. Voisitko mennä Big Brother-ohjelmaan?

En.

69. Miksi/miksi et?

Ensinnäkin ohjelma on maailman turhin ja toisekseen, ei minulla ole mitään tarvetta päästä televisioon.

70. Oletko mielestäsi tavis vai erikoinen?

Tavallinen tavis.

kuvat we heart it

Edit. Ei hyvänen aika. :D En ilmeisesti aivan loppuun saakka ole miettinyt mitä kirjoittaisin.
Esimerkiksi kysymykset 35, 45 ja 51. x) Eli siis en tosiaan kovinkaan usein käy elokuvateatterissa,
mutta jos näin teen, niin se tapahtuu jonkun ystävän kanssa. En koskaan ole valehdellut mistään kovin vakavasta
asiasta ja tuossa viimeisessä vastauksessa nyt on vain kaksi huippumallia liikaa.
Kiitos!

Hachiko - tarina uskollisuudesta (2009)

2010-11-04T20:53:00.000+02:00

kuva

Hachiko on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka kertoo professorista ja tämän perheestä. Eräänä iltana tullessaan töitä, professori löytää juna-asemalta pienen koiranpennun. Hän ottaa pennun mukaansa tarkoituksenaan etsiä sen omistaja. Kukaan ei kuitenkaan näy kaipaavan koiraa ja loppuviimein professori päättää perheineen pitää koiran. Koira nimetään Hachiksi, se tarkoittaa japaniksi kahdeksaa ja numero oli koiran kaulapannassa, kun tämä löydettiin.

Hachi alkaa joka päivä kulkemaan isäntänsä kanssa tämän työmatkan. Juna-asemalla nämä kaksi hyvästelevät toisensa, mutta joka ikinen päivä Hachi on viideltä odottamassa professorin junan saapumista asemalle. Eräänä päivänä professori kuitenkin kuolee kesken päivän sydänkohtaukseen, eikä hän enää koskaan palaa kotiin.

Hachi on odottamassa professoria asemalla sinä päivänä. Ja seuraavana.. Ja seuraavana. Aina yhdeksän vuoden ajan Hachi tulee jokainen päivä odottamaan isäntäänsä juna-asemalle viideltä. Akita on uskollinen isännälleen aina siihen saakka, kunnes se itse kuolee.

Japanissa siis todellakin oli Hachi -koira 1900-luvun alussa. Siitä syystä, tai jostain muusta, elokuva oli aivan äärettömän koskettava. Se ei ollut juonellisesti mikään järjen riemuvoitto, mutta elokuva oli niin hieno, kaunis ja ihana, että en voi edes uskoa. Ensimmäisen kerran katsoimme kyseisen elokuvan tiistaina koulussa biologian tunnilla. Meitä oli kuusi tyttöä ja tiettävästi ainakin puolet itkivät elokuvan loputtua. Itse tärisin paikallani, koska en viitsinyt purskahtaa äänekkääseen itkuun. :D Eilen katsoin elokuvan uudelleen ja tällä kertaa itkin kyllä sen tiistainkin edestä.

En voi muuta kuin suositella.

*****

Ps. Joo hei mä tiedän, että lupasin kertoa tästä jo tiistaina. ;)

Pps. Huono juttu tuossa mun kamerassa on tosiaan se, että siinä on patterit. Jotka on jo nyt loppu. Yritän paikantaa mun patterilaturin jostain, niin elämä voi taas jatkua. :)

Edistystä, edistystä!

2010-11-01T21:46:00.001+02:00

Kaikki jotka tykkää hammaslääkäristä voi nostaa käden ylös, nyt..! ..Niin mä vähän arvelinkin. Mä nimittäin olin jälleen tänään taas tuossa nahkaisessa tuolissa aurinkolasit päässä, harmi vaan etten siellä Espanjan aurinkorannoilla. Mainitsin jo viimekin kerran jälkeen, että purukalustoni ei ole hirvittävän halukas ottamaan puudutusta vastaan. Tälläkin kertaa todettiin, että alaleuan hermosto minulla kulkee eri reittejä kuin normaalisti, eivätkä ne kaksikaan puudutusta vieneet tunnon kuin puolesta kielestä. Olisi se kipeämpääkin voinut ottaa, mutta kyllä se myös vihloi. Sitten kun pääsin jälleen lähtemään tuolta (vietän hammaslääkärissä hyvänen aika puolet elämästäni) tuntui kieli pullalta suussa ja myös poski oli ihan kanveesissa. Kuulostin hyvin pitkälti s-vikaiselta ja isäkin kommentoi tätä kirjoittaessaan minulle poissaoloa. :D Jätin menemättä kouluun viimeiseksi puoleksi tunniksi ihan sen takia, että E olisi nauranut minut ihan taatusti pöydän alle kun olisin sanonut ensimmäisen sanan joka sisältää tuon suhahtavan kirjaimen.

ymmärtänette varmaan, että olen suunnattoman ylpeä tuosta tekstistä jonka sain tuohon kuvaan. :D

En ole tainnut vielä mainita minun totaalista rakkauttani Gilmoren tyttöjä kohtaan. Ensimmäisen tuotantokauden katsoin koneelta ja tämän toisen seasonin boxin ostin tuossa parisen kuukautta sitten Keskiseltä. Aika rauhallisella tahdilla olen näitä katsellut, mutta eilen pääsin vihdoin loppuun ja nyt olisi jo kauhea himo saada seuraava tuotantokausi. Luultavasti joudun kiltisti odotella tuonne marraskuun puoleenväliin, kun lähdemme porukalla Turkuun MN-festareille. Täytyy sieltä hankkia sitten tuo kolmas tuotantokausi. :) Nyt kun juuri olen päässyt vauhtiin, niin en millään meinaisi viitsiä lopettaa noiden katsomista!

Tänään olen raatanut kaksi ja puoli tuntia biologian tutkielman parissa (aiheena leijonien käyttäytyminen), ja nyt aion katsella jotain leffaa tai lukea kirjaa. Huomenna alkaa koulukin vasta 10.20, joten nou hätä. Ja ensimmäisellä kahdella tunnilla katsomme Hachiko nimisen elokuvan ja kuulemieni juttujen perusteella se on erittäin koskettava elokuva. Luulen, että kuulette aiheesta juttua kenties huomenna. Palataan siis siihen saakka!

Minä jo luulin, että se on menetetty tapaus

2010-10-31T15:43:00.000+02:00

Minä haluan vain ihan pikkuisen hihkua tuosta koetuloksesta. Olen aivan suunnattoman tyytyväinen. Eniten harmittaa yksi tehtävä, jota aloitin tekemään tehtäväpaperin reunaan, mutta lopetin sen kesken. Olisi mennyt oikein se tehtävä. -.- Mutta silti, sain seiskan! Wohoo. Meidän matikanopettajakin tuumasi heti oikein ääneen: "Luulin, että se Jenna oli jo menetetty tapaus. Mutta ei se sitten ollutkaan." :D Olihan tuo nyt tietenkin melko heikko suoritus verrattuna niihin kymppiä hipoviin arvosanoihin, joita meidänkin luokassa oli, mutta minun mittakaavallani tämä on suurta. En edes muista milloin olisin viimeksi saanut seiskan matikankokeesta! :)

Sitten viimepäiviin. Neljän viikon soittorupeama on nyt takana ja voi vihdoin hengähtää - ainakin viikoksi. Eilen oltiin Alajärvellä Tästä poikki -illassa soittamassa. Mukana siellä siis olivat Kari Korhonen ja Jimmy Huhtala. :) Käytiin syömässä perinteitä kunnioittaen ( käydään varmasti ainakin kerran viikossa Alajärvellä syömässä ) ja tultiin jo yllättävän aikaisin kotiinkin. 12.11 olisi seuraavan kerran menoa sitten soittelemaan, tällä kertaa Kuortaneelle.

Ja kuten huomaatte, olen taas tehnyt blogipohjalle jotain. :D Tämä yksinkertainen on ihan jees. Ja olen miettinyt myös, että aloittaisin aivan uuden blogin. En tiedä mikä älynväläys oli keksiä noin monimutkainen nimi ja otsikko blogille, eihän tänne edes löydä kukaan. Pitää vain yrittää kehitellä jotain nimeä.. En ole vielä keksinyt sellaista, jota jaksaisin katsella seuraavan edeltä määrittelemättömän ajan. Luultavasti kuitenkin melko kauan. Jos jollain muulla on ideaa blogin nimeä ajatellen, niin otan ne ilolla vastaan. :)

Idag pluggar jag matte

2010-10-27T19:42:00.000+03:00

Minulla on huomenna matematiikan koe ja kuten kuvasta näkyy, olen opiskellut. Kyseessä on pitkän matematiikan kahdestoista kurssi nimikkeellä Numeerisia ja algebrallisia menetelmiä. Tässä jaksossa minulla on menossa myös kymmenes kurssi ja joulun jälkeen olisi vielä kertauskurssi. Sen jälkeen minun laskemiseni ainakin lukion ajalta on ohi! <3 Mutta pitäisi varmaan ensin selvitä siitä huomisesta kokeesta...

Toisella silmällä katselen samalla Salattuja elämiä ja sen jälkeen olisi taas tarkoitus palata kirjojen pariin. Onneksi koulu alkaa huomenna vasta iltapäivän puolella, joten silloinkin voin vielä lukea. Yritän kerrankin vähän panostaa tuohon, sillä yleensä laskeminen jää vähän vähemmälle. Rimaa hipoen ollaan kuitenkin tähän asti päästy läpi.

26.10.2010

2010-10-26T21:09:00.002+03:00

En tiedä mistä johtuu, mutta syysloman jälkeen motivaationi koulun suhteen on kadonnut totaalisesti ( ei sillä, että se ennen lomaakaan olisi kovin korkealla ollut ). Sain juuri sunnuntaina viimeisen pakollisen koulutehtävän valmiiksi, josta lakkini saaminen voisi vielä jäädä kiinni, joten nyt kun ei ole pakko kiinnostaa, niin ei todellakaan kiinnosta. Positiivista toki on se, että koulua on enää jäljellä kaiken kaikkiaan noin.. 14 viikkoa. 14 viikkoa!!! Käsittämätöntä.

Päätin kuitenkin, että tänään on aika ottaa rennosti ( ihan kuin en tekisi sitä joka päivä muutenkin, huijaan vain itseäni ). Tämän ajatuksen saattelemana kävin kuitenkin kaupassa vapaatunnilla nappaamassa itselleni uusimman Ellen ja Maraboun hasselpähkinäsuklaata.

Jos nyt suoraan sanotaan niin kummatkin ostokset olivat melko lailla floppeja. :D Eli se siitä rentoutumisesta. En ole ennen ostanut Elleä, vain lukenut sitä silloin tällöin. Luulin sen olevan avartava lukukokemus, mutta minuun ei kyllä huippumuoti kolahda sitten ollenkaan. Ja tästä huvista maksoin sen melkein 5 euroa. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta sehän on melkein 30 mummonmarkkaa! Herranjestas. Jääköön tämä kuitenkin viimeiseksi kerraksi, kun vetoan vanhaan markkaan, vihaan nimittäin kun joku muu tekee niin.

Suklaa taas floppi sen takia, että kun vedät tahdilla puoli levyä aikaan vajaa viisi minuuttia, niin voit olla aivan varma, että seuraavan puolen tunnin aikana toivot, että et olisi ostanut koko suklaalevyä. Minulla siis on tämä suomalaisten keskuudessa hyvin tuttu laktoosi-intoleranssi ja suklaa on pahin viholliseni. Ja tietenkin minä rakastan sitä eniten maailmassa. Ei kyllä ihan pieneen hetkeen tule taas tuollaista himoa johon syön puoli levyä kerralla. Minä kun en tunne sellaista sanaa kuin maltti. Ainakaan jos kyse on suklaasta.

"Rentoutumisillan" saldo:

Kipeä vatsa ja viiden euron lovi kukkarossa. Olisi sen voinut paremminkin käyttää.

Ensilumi

2010-10-23T11:52:00.006+03:00

Kun aamulla katsoo ensimmäisen kerran ikkunasta ulos ja näky on seuraavanlainen, ei voi muuta kuin hymyillä. "Tämän syksyn haravoinnit oli tässä", ajattelin vielä ennen kuin palasin takaisin sänkyyn ja nukahdin uudelleen. Jos olisin tiennyt, että viimeöinen myrsky tuo talven luokseni, en olisi pistänyt sitä ollenkaan pahakseni. Nyt kun kuulin vain sen kaamean ujelluksen ja pauhinan, en pitänyt siitä laisinkaan. Lumi on täällä. <3

Iski heti suunnaton joulufiilis. Voisi alkaa kuuntelemaan joululauluja, vaikka on vasta lokakuu. Voisi aloittaa joululahjojen etsimisen, siihen ajankohta ei ole koskaan liian aikainen. Kuitenkin tulee aina kiire. Joulukalenteri olisi niin maukkaan näköinen huoneessani, sitä voisi hypistellä, kuitenkaan sitä syömättä. Joulukalenterit ja -karkit ovat jo tulleet kauppojen hyllyille, vaikka on vasta lokakuu. Sitä en ihan ymmärrä. Joulusta tehdään liian kaupallista. Kassat kilisee ja ihmiset sekoavat. Niin se vain on.

Minulle joulu on paljon muuta kuin kaupallisuutta, vaikka totta kai se on sitäkin, kuka voi kieltää. Minulle joulu on kuitenkin yhdessäoloa, rauhoittumista, kynttilöiden polttamista, joululauluja, ulkona olemista, joulusauna, haudalla käynti ja jouluruoat. Ja vähän joululahjojakin. ;) Tänään voisi mennä ulos kävelemään, hymyilemään itselleen ja haistelemaan talven tuoksua. <3

Shoppailupäivä

2010-10-21T19:05:00.002+03:00

Lomailu on oikein rentouttavaa, täytyy myöntää. Ennen tämän päivän ostoksia palanen hetkeksi eiliseen päivään ja leffa-iltaan, joka meillä oli. Katottiin porukalla siis Matt Damonin, Angelina Jolien ja Robert DeNiron tähdittämä elokuva the good shepherd. Elokuva kesti sen 2 tuntia 47 minuuttia ja siinä kyllä kaivattiin sekä kovia istumalihaksia ja rautaisia hermoja. Lähinnä hermoja siihen, että et lähtenyt siitä sohvalta kesken leffan muihin hommiin. Elokuva oli minun mielestäni erittäin tylsä. Joo, kyllähän siinä selvitettiin sitä ja tätä, mutta minä en ainakaan edes ymmärtänyt, että mihin tällä kaikella tähdättiin. Viimeinen tunti oli jo vain lopun odottelua ja kaikki hokivatkin vain: "Ja sitten ne lopputekstit". Ja juuri niin typerään kohtaanhan se loppuikin kuin olisi odottanutkin. En vain enää muista mihin. :D Ei tästä jää jälkipolville kerrottavaa.

kuva

Ja sitten siihen tähän päivään. Käytiin kaverin kanssa tuossa naapurikaupungissa vähän shoppailemassa. Olihan sinne kyllä asiaakin, toki, mutta jostain syystä korin täytti kaikki sellainen, mitä en lähtenyt hakemaan. Vaikka eivät ne turhia ostoksia olleet, eivät toki. Ruokapuoli hoitui sitten Rolssissa. Rakastan sitä paikkaa. <3 Mutta asiaan.

Ensin piipahdus sinne tuttuun ja turvalliseen. Enää vuosiin en ole ostanut Seppälästä vaatteita, mutta kyllä se sukkien ja muun pienen sälän ostamispaikkana edelleen toimii. Tosin epäilen, että opiskelemaanlähtöni jälkeen jokin muu putiikki kiilaa tähän tilalle. Sieltä löytyivät siis sukat hintaan 5,95e; musta wet'n'wild eyeliner & kajal 0,98e ja ponnareita 1,95e. Miksihän en samantien ostanut noita ponnareita mustina? Miksi? Täytyy olla seuraavalla kerralla viisaampi.

Piipahdus Tokmannilla oli melko kohtalokasta. Joo, kyllähän minä näitä tarvitsin, mutta hairahduin kyllä hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. ;) Hoitoainetta olin tosiaankin etsimässä, sillä perus hoitoaineen jälkeen tuntuu etteivät hiukseni ole vielä tarpeeksi hoidetut. Toisinaan ne ovat kuivat ja kiillottomat. Hoitoaineessakin voi olla vikaa ( nooh mitä Keskisen tuotteilta voi odottaa, täytyy käyttää ne äkkiä pois ), mutta ajattelin, että hiusnaamio kerran viikossa voi olla ratkaisu pulmaan. Olen kuullut kehuja TRESemméstä, joten nappasin tämän purnukan hintaan 6,90e. Ja tuolla todellakin on kokoa. 500ml täyttä tavaraa. Toivottavasti olisi vielä hyvääkin, voi muuten tuntua tuon loppuun kuluttaminen hieman uuvuttavalta. :D

Ja siitä samasta osoiteesta lähtivät mukaan myös KLIPPOTEKETin kuivashampoo 5,10e ja TRESemmén lämpösuoja 6,90e. Näitä kumpaakaan ei ollut tarkoitus ostaa, mutta olen kyllä jo pidempään olen harkinnut näiden lisäämistä repertuaariini. Hyvin harvoin kuivaan tai suoristan hiuksiani, mutta ehkä sitä nyt voi tehdä hieman useammin, kun on tuo lämpösuoja ( ei, minulla ei ole ollut sitä aikaisemmin ). Kuivashampoosta olen kuullut myöskin hyvää ja ajattelin koittaa sitä. Minulla on nimittäin liian paljon aamuja, jolloin huomaan hiuksien olevan likaiset, mutta en jaksa pestä niitä. :D

Ps. Tänään vihdoin sain kamerani! Se ei itseasiassa ole sama kuin tuossa kuvassa, vaan Samsungin ES25. Aiemmat kuvat on otettu kyseisellä kameralla ja kuten huomaa, en vielä aivan osaa käyttää sitä. :D Erittäin suuri miinus on se, että kamera saa virtansa pattereista. Vihaan sitä, kun jostain loppuu patterit! Mutta silti, minä saan otettua kuvia! Miten hyvä. :)

Yhdet 12 tunnin unet, kiitos!

2010-10-16T21:20:00.000+03:00

kuva

Harvoin sitä on näin iloinen, kuin nyt kun loma voi vihdoin alkaa. Viikonloppu ei ole kuitenkaan loman alkamisen suhteen ollut aivan mieleinen, sillä alkuperäisiin suunnitelmiini kuului nukkumista puoleenpäivään ja sen jälkeen loppupäivän hengailua yöpuvussa. Eilen olen kuitenkin ollut nuortenillassa ja tullut kotiin yhdentoista aikoihin. Nukkumaan olen päässyt vasta joskus puoli yhden ja yhden välillä. Sitten olen herännyt hieman jälkeen kahdeksan, nukahtanut uudestaan ja herännyt lopullisesti yhdeksän aikoihin. Yhdeltätoista olen lähtenyt Lapualle, puoli kolmelta olen tullut sieltä pois. Neljäksi olen mennyt laulamaan ja kuudelta olen ollut jälleen kotona. Meinasin nukahtaa jo seitsemältä, mutta hillitsin itseni ja tässä ollaan. Ei varmaankaan tarvitse mainita, että herätyskello soi huomenna ennen yhdeksää. Yhdet treffit Kauhavalla jouduin perumaan, koska en vain yksinkertaisesti jaksa lähteä minnekään.

Helpotuksen huokaus siitä huolimatta. Minulla on lomaksi varattuna yksi äidinkielen kirjallisuusessee, minkä tekemisestä loman aikana olin alkuun melko huolissani. Esseetä varten täytyy siis lukea kaksi kirjaa ja ensimmäinen itse valitsemani (!) kirja oli aivan täysi kauhistus. Sain sen kuitenkin luettua ennen lomaa ja Luojan kiitos tämä toinen kirja on oikeasti mielenkiintoinen ja olen lukenutkin sen jo lähes puoleenväliin. Ja sitten vain tietokoneen näppäimet laulamaan ja viimeinen pakko-saada-valmiiksi-työ lukiossa on ohi!

Nyt minä siirryn katselemaan neloselta tulevaa Prinsessapäiväkirjat 2 elokuvaa ja seilaan aivojeni kanssa sinne, minne edes matematiikan opettajamme turhautuneet selitykset ja kerratkaapa-tämä-asia-kurssista-2 puheet eivät yllä. Se on adios ja aivot lomalle - ainakin siihen saakka, kunnes joudun paneutumaan siihen kirjallisuusesseeseen.

Ensilumi

2010-10-14T09:36:00.000+03:00

kuva

Sataahan se lumi vihdoin tännekin! Itse olen ihminen, joka ei laisinkaan pidä ennen lumentuloa olevasta pimeästä ajasta. Kaikenaikainen pimeys saa minut potemaan hetkeksi kaamosmasennusta, joka laukeaa siinä vaiheessa, kun lumi vihdoin tulee maahan. Tänä vuonna tuo vaihe on ollut kuitenkin harvinaisen lyhyt. Oikeastaan en ole laisinkaan tuntenut sitä normaalia väsymystä ja saamattomuutta, joka minulle iskee kerran vuodessa. Luulenpa, että ainakin lukiovuodet tuntien se jothtuu siitä, että minulla ei ole joka päivä koulua kahdeksasta neljään. Uuvuttavaa siitä teki se, että kun aamulla menit kouluun, oli pimeää, ja kun tulit iltapäivällä koulusta, oli pimeää. Nyt saa sentään edes toisesta päästä olla valoisaan aikaan liikkeellä, eikä sitä pientä hetkeä, jolloin aurinko vielä kenties näyttäytyy, tarvitse viettää neljän seinän sisällä.

Olen myös ihminen, joka nauttii sekä siitä, että saa aamulla lorvailla sängyssä pitkään, tai aloittaa koulun aikaisin aamulla ja päästä sieltä pois varhain iltapäivällä. Tämä abiturientti-vuoden aikataulu sopii minulle enemmän kuin hyvin. Tässä jaksossa minulla on tiistaisin ja torstaisin myöhäiset aamut (torstain tapauksessa iltapäivä) ja muina päivinä koulu alkaa heti kahdeksalta aamulla, mutta loppuu jo puoli kahdelta tai viimeistään kahdelta.

Tänä aamuna siis saa super-lorvailla, koska ensimmäinen oppituntini alkaa vasta 12.40. Olen herännyt jo kahdeksan jälkeen ja olen maannut siitä lähtien sängyssä naamakirjaillen ja blogia päivittäen. Vielä pitäisi suunnata suihkuun ja katsella, josko olisin yön aikana viisastunut ja osaisin laskea muutaman laskun matematiikkaa. Ah, kuinka tällaiset aamut ovatkaan rentouttavia!

The Last Song (2010)

2010-10-04T22:32:00.001+03:00

kuva

Jo joitakin aikoja sitten törmäsin luultavasti netin ihmeellisessä maailmassa elokuvaan The Last Song. Elokuvan päärooleissa esiintyvät muun muassa Miley Curys ja hänen nykyinen poikaystävänsä Liam Hemsworth. Jälkimmäisestä nimestä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta mitä nyt jokusen jakson olen Curysin tähdittämää Hannah Montana-sarjaa nähnyt, päättelin, ettei hänen roolisuoristuksensa voinut kovin täydellinen olla. Jostain syystä kuitenkin elokuva kiehtoi minua siinä määrin, että se oli katsottava.

Elokuva kertoo nuoresta seitsemäntoistakesäisestä Veronica "Ronnie" Milleristä. Tytön vanhemmat ovat eronneet ja elokuvan alussa Ronnie ja hänen pikkuveljensä Jonah lähtevät isänsä luokse Georgiaan. Ronnie ei pitänyt ajatuksesta laisinkaan, sillä hän oli hyvin vihainen isälleen tämän ja äidin erosta. Ronnie oli erittäin lahjakas pianonsoittaja ja hänet oli jopa hyväksytty Julliardin esittävien taiteiden hyvin arvostettuun oppilaitokseen, mutta hän oli päättänyt hylätä hakemuksen, koska hän ei ollut enää vanhempiensa eron jälkeen koskenutkaan pianoon.

Heti ensimmäisenä iltana, jonka Ronnie vietti merenrantakaupungissa, hän törmää rannalla Williin, poikaan, johon hän lopulta ihastuu. Tarinan edetessä (hypin nyt aika paljon tapahtumia yli), käy ilmi, että Jonahin ja Ronnien isä, Steve, sairastaa pitkälle edennyttä syöpää, jota on enää vaikea saada hoidetuksi. Steve oli myös pyytänyt, että hänen lääkitystään vähennettäisiin lasten vierailun ajaksi, koska hän ei halunnut olla lääkepöllyissä koko kesää. Hän halusi olla myös henkisesti lasten kanssa, kun se vielä oli mahdollista.

Jääköön juonen loppukäänteet salaisuudeksi. :) Kuvienkaan lataaminen ei jostain syystä onnistu, joten lopetetaan tämä lyhyeen. Hieman huterista näyttelijäsuorituksista huolimatta elokuva teki minuun todella syvän vaikutuksen. En olisi alkuunkaan uskonut elokuvan olevan noin koskettava, eikä minulla ollut hajuakaan edes siitä, mitä elokuvassa tapahtuisi. Päädyin kuitenkin tilanteeseen, jossa itkin ehkä viimeiset puoli tuntia elokuvasta. Eikä se ollut mitään pientä kyyneleet-poskilla-itkua, vaan itkin ihan vuolaasti ja äänekkäästi. :D Lajissaan Jennan elokuva-asteikko.. x)) Täytyy kuitenkin sanoa, että tällä kertaa juoni paikkasi jopa sen, ettei Curysista ole näyttelemään.

****

Aikuistumisen kynnyksellä

2010-10-03T11:44:00.000+03:00

kuva

Nyt aion kaiken koulusepustuksen jälkeen palata taas normaaliin päiväjärjestykseen. Minullehan se tarkoittaa koulua ja vielä vähän lisää koulua, mutta luulen, että teitä ei välttämättä kiinnosta pävät läpeensä lukea siitä, mitä tänään tapahtui koulussa, tai mitä minä tänään olen opiskellut. Jääköön ne asiat siis ainakin hetkeksi taka-alalle.

Olen erityisesti tämän maagisen 18-vuoden rajapyykin ylittämisen jälkeen pohtinut aikuistumista ja sitä, mitä se tuo mukanaan. Pienessä kylässä helppoa on ollut se, ettei juuri koskaan ole tarvinnut hyvästellä ystäviä esimerkiksi yläasteelle siirtyessä. Tiedä sitten onko hyvä vai huono asia se, että tälläkin hetkellä luokallani on kaksi erittäin hyvää ystävääni, joiden kanssa olen ollut samalla luokalla kohta 13 vuotta. Olen siis suurimman osan elämästäni viettänyt samojen ihmisten kanssa ja aina muutoksienkin keskellä minulla on ollut joku johon turvata. Nyt kun lukion viimeinen vuosi alkaa olla jo puolessa välissä, on sitä väkisinkin ajautunut miettimään hieman elämää.

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun 4. kesäkuuta 2011 on painanut lakin päähänsä ja saanut viimein päätökseen kolmen vuoden taipaleen lukiossa ja kuuden vuoden matkan samassa koulussa, samojen ystävien kanssa? Mitä tapahtuu kun lapsuudenaikaiset ystävät lähtevät eri suuntiin ja ensimmäistä kertaa on pärjättävä yksin? Ei voikaan enää kävellä ensimmäisenä päivänä koulun ovesta sisään ystävän rinnalla ja miettiä, ettei ole mitään hätää. Hätää ei olekaan ollut tähän saakka, koska ympärillä on aina ollut jotain tuttua. Muutokset eivät ole olleet suuri osa elämääni. Siksi voin sanoa, että kaiken innostuksenkin keskellä, minua hieman pelottaa.

Minulla on koulussa yksi todella läheinen ystävä. Hänen kanssaan olemme aina yhdessä. Jaamme ilot ja surut. Hän tuntee minut paremmin kuin muut ja minä tunnen hänet hyvin. Ei tarvita kuin yksi katse, ei edes sanoja, ja tiedämme millä mielellä toinen on tänään. Kukaan ei ymmärrä huonoja vitsejämme, mutta me saatamme toisinaan revetä nauramaan jopa kesken oppitunnin. Kuinka käy sitten, kun me lähdemme opiskelemaan, eikä vierellä ole enää ystävää, joka tuntee minut läpikotaisin? Tiedän, että saan varmasti lisää ystäviä, kenties sydänystävänkin. Mutta tällä hetkellä muutos tuntuu minulle todella suurelta. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, mutta myös hetkiä, jolloin joutuu astumaan sen mukavuusalueensa toiselle puolelle.

Vielä viimeisen kerran asiaa kirjoituksista!

2010-10-01T15:24:00.001+03:00

Huh. Nyt se kaikki lukeminen ja pänttääminen tältä syksyltä on viimeinkin ohi! Tai no lukeminenhan jatkuu kyllä vielä. Kuten kaikki opettajat ovat sanoneet "koulunkäynnin pitää kuitenkin jatkua". Välillä vähän kyrsii tuo noiden asenne, kun ei hengittämään kerkeä kirjoitusten jälkeen niin pitäisi olla jo valmiina kymmenen sivun pituinen tutkielma ja vähintään neljän sivun mittainen kirjallisuusessee. Haloo? No, eletään päivä kerrallaan.

Ollaan kuitenkin tällä viikolla saatu sekä terveystiedon, että ruotsin alustavat tulokset. Terveystiedosta napsahti opettajan arvion mukaan 24 pistettä. Keväällä 2010 sillä olis saanu M:n, mutta syksyllä 2009 sillä taas olisi tullut E. Tuo koe oli kuulema ollut suhteellisen vaikea, että pisterajat saattaa laskea, kun taas tämän kevään koe oli kuulema ollu helppo, jonka takia rajat sitten oli vähän korkeammat. Justiin kun luuli pääsevänsä eroon huolehtimisesta, niin nyt täytyy sitten marraskuuhun asti miettiä, että riittääkö ne pisteet nyt siihen E:hen vai ei. Kun vielä ottaa huomioon senkin seikan, että opettajan antamat pisteet voi heittää suuntaan jos toiseen. Toivottavasti on ollu tiukka arvostelu, niin ei ainakaan tarvi sitä sitten itkeä, jos tulisikin yhtäkkiä C:nä takasin. :D

Sitten se ruotsi. Sitä päästiin ihmettelemään tänään. Esseet meni päin persettä, tai sitten opettaja tarkisti ne aivan liian tiukalla arvostelulla. Lyhyemmästä aineesta nimittäin tuli 21/33 pistettä ja pidemmästä 38/66 pistettä, enkä oo varmaan koskaan saanut aineesta noin huonoja pisteitä. :D Kuitenkin panostin noihin enemmän kuin mihinkään muihin aineisiin koskaan. Tai sitten vaan opettaja on aikaisemmin lepsunut arvostelussa. Kiva kun luullut koko ajan kirjoittavansa ihan kelpoaineita ja nyt yo-aineet menevät ihan metsään. Luulin tuossa pisteitä luetellessa, että paskat sehän tulee C, mutta ei onneksi huolta, kyllä se M:nä kuitenkin lähti. Tulisi vielä sinä takaisinkin.

Jokohan nyt voisi sanoa, että se niistä kirjoituksista? :D
Ainakin kevääseen saakka.

Ps. Näin jälkeenpäin huomasin, että kiivastuksissaan sitä ei edes muista kirjoittaa kirjakieltä. ;)

Ruotsin yo-kokeet syksyllä 2010

2010-09-23T19:57:00.000+03:00

Viimeistä siis viedään tältä erää. Täytyy kyllä sanoa, että nyt oon aika lailla finaalissa. Enemmän ja vähemmän kaikkensa antaneena. Eilinen koe meni yllättävän hyvin, vaikka en varmastikaan mitään täydellisiä esseitä kokeeseen kirjoittanut. Yleisfiilis oli kuitenkin parempi kuin kemian jälkeen ja olisin hätätilanteessa osannut kirjoittaa vaikka jokaisesta aiheesta esseen. Kenties se on positiivista. :) Yhden kunnon emämunauksen tein, mutta toivottavasti muut hyvät vastaukset kompensoi sitä sen verran, että ei tarvi itkeä sitten jälkeenpäin. Uusimaanhan minä en ala (niin varmaan)!

Huomenna siis edessä ruotsin kirjallinen osio. Kesälukiossa teimme yhden vanhan yo-kokeen kokonaisuudessaan ja siitä sain arvosanaksi kevään pisterajojen mukaan B:n. Kuuntelimme kurssilla joka päivä, mutta jostain ihmeen syystä feilasin sitten sen koekuuntelun ihan totaalisesti ja sain siitä säälittävät 36 pistettä. :D
Meillä oli vielä kaksi koekuuntelua joista paremman arvosana otettiin koearvosteluun mukaan.. -.- Kuitenkin kokeen perusteella ajattelin koko ajan, että minulla on mahdollisuudet korkeintaan C:hen ja senkin eteen joutuisin tekemään enemmän kuin paljon töitä. En tohtinut edes rueta ajattelemaan liikoja, koska putosin aika korkealta kemiassakin, kun rimani oli hiponut taivaita tasooni nähden.

Järkytyin kuitenkin totaalisesti preliminäärin jälkeen. En minä siitäkään mitään odottanut. Jos nyt C napsahtaisi niin olisin ihan kohtalaisen iloinen. Kävipäs kuitenkin niin, että sain heikon M:n!!! Siinä vaiheessa minun ilmeeni varmasti kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Mitä ****, minä mietin. Eihän tämä ole laisinkaan mahdollista. Minun piti saada B! Preliminäärin kuuntelusta sain siis 52 pistettä, mikä on sitä normaalinta tasoa miten ne yleensä ovat menneet.

No sitten elämässä eteenpäin. Saimme samana päivänä myös tietää alustavat kuunteluiden pisteet. Koe oli ollut mielestäni helppo ja laskeskelin, että 60 pistettä siitä olisi hyvinkin mahdollista saada. En voi edes sanoin kuvailla sitä, mitä mielessäni liikkuin kun opettaja näyttä minulle alustavat pisteeni: 66 pistettä!!! En ole kuin varmaan kerran saanut harjoituskuunteluista noin korkeat pisteet ja nyt ylioppilaskuuntelusta vedän itselleni jotain ihan uskomatonta! Woooot? Näiden pisteiden perusteella vahva M näyttää nyt olevan minulle todellisuutta, ellen feilaa huomenna ihan totaalisesti. Voin kertoa, että jos tämä arvosana napsahtaa ruotsista, niin en ole eläessäni ollut niin onnellinen!!!

Nyt menen näiden huutomerkkieni kanssa!!!
Kohta loppuu tämä kirjoituksistakin vauhkoaminen. :)

Terveystiedon ylioppilaskirjoitukset syksyllä 2010

2010-09-21T17:01:00.000+03:00

kuva

Olen suorastaan hämmentynyt siitä, että miten olen aina tähän päivään saakka onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että kyllä minulla on vielä aikaa lukea syksyn kirjoituksiin. Tänään heräsin siihen todellisuuteen, että ne terveystiedon kirjoitukset ovat huomenna, olin minä valmistautunut niihin parhaani mukaan tai en.

No kyllähän minä olen lukenut kirjat kerran läpi tehden samalla muistiinpanoja. Se on enemmän kuin joillakin muilla. Mutta toisaalta taas jos lopputulos ei miellytä, niin siinä vaiheessa ei käy syyttäminen ketään muuta kuin itseä. Toisaalta, mitä väliä. Minun tulevaisuuteni ei ole suoraan verrannollinen kirjoitusarvosanoihini. Kaikeksi onneksi tämä oppiaine on kenties kaikkein yleispätevin, johon osaa vastata suurinpiirtein kaikki. Ehkä juuri sen takia haluaisinkin menestyä siinä keskivertoa paremmin, koska suuri osa on myös niitä, jotka kirjoittavat terveystiedon vain, koska se on helppo. Vaikka eihän minun mitään tarvitse todistaa.

Nyt aion kuitenkin mennä vielä harrastamaan viime hetken paniikkilukemista kynttilänvalossa syöden samalla huomisen eväitä vain todetakseni, ettei minulle jää huomiseksi mitään syötävää. Pitäkää peukut ja varpaat koholla, etten feilaa totaalisesti. Onneksi ensimmäisen kerran kirjoituspaniikki on kuitenkin jo selätetty.

Väsymyksen multihuipentuma

2010-09-19T13:47:00.000+03:00

Unohdin ihan totaalisesti ilmoitella, että olen viikonlopun muilla mailla. :D Perjantaina olin hautajaisissa ja iltasella sitten nuortenillassa. Lauantaina lähdin kummini kanssa aamulla vähän synttärishoppingille (lahjojen tuloa ei ilmeisestikään voi estää :D) ja yhdeltä alkoi leiri naapuripitäjässä. Siellä vietin sitten yhden päivän ja nyt olen juuri tullut kotiin.

Viime öisestä valvomisesta johtuen olen niin täydellisen poikki, että nyt ei voi muuta kuin mennä päikkäreille. Ensin kyllä täytyy lukea lempiblogien uusimmat postaukset läpi. :) Mutta palataan astialle kenties jo tänä iltana, tai toivon mukaan viimeistään huomenna.

Pärjäilkää!

Nykyaikainen teknologia hämmentää

2010-09-15T14:31:00.000+03:00

Eilen ei liiemmin ollut aikaa postailla, mutta siihen on muutama hyvä syykin (selityksiä selityksiä :D). Varsinaisesti minulla olisi alkanut koulu vasta 12.40, mutta heti aamusta minulla oli ruotsin ylioppilaskuuntelu. Sen jälkeen olikin sitten kolmisen tuntia vapaata aikaa, jonka käytin kyllä kaikkea muuta kuin järkevästi. Kahden jälkeen aloitimme terveystiedon tentin, joka kesti viiteen saakka. Siitä suuntasin suoraan seurakuntatalolle, jossa olin laulamassa. Kun lopulta pääsin kotiin joskus kahdeksan jälkeen, paloin jo halusta tutustua pakettiin, jonka hain Matkahuollon toimistosta vapaatunnillani.

kuva

Paketti sisälsi uuden puhelimeni. Merkki tuttu ja turvallinen Nokia, malli 5230. Tulin siihen tulokseen, että nyt on aika siirtyä hieman uudempiin luureihin ja testata, että onko näistä kosketusnäytöistä yhtään mihinkään. Tilasin omani Gigantista 115 euron hintaan, mikä oli mielestäni erittäin passeli tällaiselle puhelimelle. Jopa melko halpa ominaisuuksiinsa nähden. Paketti nimittäin sisälsi muistikortin (melko pienen kuitenkin) ja ilmaisen navigoinnin niin kauan kuin tuo puhelin minulla on. Näin päivän naputtelun jälkeen olen ollut tyytyväinen ostokseeni, vaikka viestien kirjoittaminen tuottaa vielä hieman päänvaivaa. :D

Sitten niihin esittelemättömiin syntympäivälahjoihin. Muumiperheeni sai jälleen lisäystä yhdestä uudesta kupista ja ihkaensimmäisestä kulhosta. Ystäväni ilmeisesti tietävät suuret mieltymykseni muumeihin, sillä toiselta ystävältäni sain lahjaksi kaksi pientä Muumi-aiheista käsipyyhettä: kuvituksina mörkö ja niiskuneiti. :D Ihania. <3 Odotan jo, että pääsen käyttämään noita omassa asunnossani!

kuvat

Pesäpallon Suomen mestari vuonna 2010...

2010-09-12T19:58:00.002+03:00

kuva

... on Vimpeli!! Tiedän, ettei kovin monia tämä uutinen kenties kiinnosta, mutta minä kyllä elin muutaman ystäväni kanssa Saarikentällä tänään hyvin jännittäviä hetkiä. :D Palaillaan huomenna joko niiden myöhästyneiden syntymäpäivälahjojen tai erään hankintani merkeissä.

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)

Tänään jännitetään pesäpallon tuloksia..

2010-09-11T15:07:00.001+03:00

kuva

Tänään eletään suunnattoman jännittäviä hetkiä. Vimpelin Vedon miesten superjoukkue on viimein onnistunut taistelemaan tiensä kultakahinoihin ja kirkkain mitali on tänään ensimmäistä kertaa katkolla, kun joukkue kohtaa vastustajansa Kouvolan kentillä. Hyvin valitettavaa on, että en ole paikan päällä jännittämässä peliä, mutta kenties laajakuvatelevisio antaa edes pienen palan tunnelmaa myös kotisohvalle. Odottelua ja vielä hieman odottelua on edessä, koska suora lähetys alkaa 4 Sport Prolta vasta 15:45. Siihen saakka täytyy kanavoida energiansa johonkin muuhun. Kuten tämän postauksen kirjoittamiseen. :D

Torstaina tosiaan täytin vihdoin ja viimein 18 vuotta ja edessä olivat sekä kirjallinen, että inssi (kyllä, molemmat samana päivänä). Alkuun olin hyvin varma siitä, että kirjallinen olisi piece of cake, enkä sitä edes sen kummemmin jännittänyt. Kirjallinen oli kuitenkin jännittävämpi kuin itse inssi. :D Pelkäsin koko ajan vastaavani vain väärin, väärin ja vielä kerran väärin. Tätä olettamusta edisti hyvin paljon se, että yhteen kuvakysymykseen tiesin oikean vastauksen, mutta painoin väärää nappia. Sen jälkeen olin varma, että kokeeni olisi hylätty. Kun näytölle sitten kuitenkin lopulta ilmestyi teksti "Kokeesi on... hyväksytty", juhlin äänettömästi tuossa pimeässä huoneessa, jossa kokeen suoritin. Jännittäminen alkoi kuitenkin miltein heti uudelleen, kun yhdestä onnistumisesta oli selvitty.

kuva

Inssiä ehdinkin hermoilemaan hyvän tovin, sillä ennen minua ajokoe oli kahdella muulla oppilaalla. Siellä sitten istuin katsastusasemalla pystymättä tekemään tai ajattelemaan mitään järkevää. Noin tunnin päästä kävimme autokouluopettajani kanssa pienellä vartin pituisella ringillä, ennen kuin totuuden hetki koitti. Inssin jännittäminen oli kuitenkin ollut ihan turhaa: tutkinnon vastaanottaja oli hyvin miellyttävä ja me puhuimme koko inssin ajan niitä näitä. Tätäkö minä olin jännittänyt? Ilmeisesti. Olin melko luottavaisin mieli onnistumisestani, mutta kyllä silti hermostuin hieman, kun pysäköin takaisin katsastusaseman pihaan ja nainen kysyi minulta, että miten ajo mielestäni meni. Hetken kuluttua hän kuitenkin tokaisi, että "Kyllä minä sinulle nyt kortin annan". Kasvoilleni taisi levitä melko suuri hymy. :)

Täällä siis onnellinen ajokortin omistaja, joka odottelee vielä 40 minuuttia Live-lähetyksen alkamista. Huomenissa tai ylihuomenissa olisi vielä muutama myöhäinen synttärilahja esittelyssä. :) Siihen saakka, ciao!

Ps. Lisäsin tuohon postausten loppuun tuollaisen jutskan, jolla voitte ilmaista mielipiteenne postauksista. Ajattelin sen olevan yksinkertainen tapa ilmaista itseään, jos ei kommentteja halua kirjoitella. :)

Aikuinen nainen mä ooooon!

2010-09-09T19:25:00.001+03:00

Täydellisen ylioppilasmekon metsästystä

2010-09-08T20:05:00.000+03:00

Joitakin aikoja sitten rupesin miettimään, että joko ylioppilasmekon hankkiminen olisi liian aikaista. Sitten N kertoi tilanneensa omansa jo netistä ja E kertoi millaisesta leningistä hän haaveile. Päätin siis, että olisi aika tehdä jotain asian eteen. Mekon voi melko luottavaisin mielin kuitenkin hankkia tämän hetkisten mittojen mukaan, sillä eipä sitä enää hirveästi kasva suuntaan eikä toiseen.

Täydellisen mekon tunnusmerkkejä:

* Samanlaista ei ole kenelläkään muulla. Minun mielestäni olisi ikävää, että jollain toisella olisi juuri

se mekko josta minä olen haaveillut ja jonka piti olla minun hameeni.

* Väri saisi olla hieman tavallisuudesta poikkeava. Jotain kirkasta kenties, koska kesä on tulossa.

Sinisen kaikki sävyt on jo nähty ja minun wanhojentanssihameeni oli tummansininen, joten halusin

vaihtelua.

* Budjettiin sopiva. Mieluusti jotain alle 50 euron luokkaa, koska joudun maksamaan sen itse.

Mitä sitä nyt muutenkaan käyttämään kovin montaa sataa mekkoon, jonka voi saada edullisestikin.

* Olkaimeton ja mahdollisimman yksinkertainen.

ETSINNÄT OVAT LOPPUNEET!

Ystäväni L lähti äitinsä ja mummunsa kanssa viikko takaperin Irlantiin ja sanoi katsovansa itselleen mekkoa. Pyysin, että hän katsoisi myös sillä silmällä, että saisin myös itselleni jotakin. Silloin ainakin toteutuisi ensimmäinen täydellisen hameen tuntomerkki, eli hame olisi todellakin uniikki. Kukaan ystävistäni ei varmaankaan lähtisi aivan näillä näppäimillä juuri sinne samaan paikkaan, jossa L oli perheensä kanssa.

L esitteli minulle omia leninkejään ( 2 kappaletta ) ja sanoi menevänsä seuraavana päivänä kaupungille ja lupasi ottaa kuvia mekoista joista saattaisin pitää. Ja yllä oleva iski ja kovaa. Erilainen, kesän värinen ja todellakin halpa! Alkuperäinen hinta oli 35 euroa, mikä olisi ollut minulle jo tarpeeksi vähän. Jonkin ihmeen alennuksen kanssa hinnaksi tuli kuitenkin 30 euroa ja kun L vielä tinki hintaa viidellä eurolla jonkun pienen narunpätkän takia, sain minä tämän ihanuuden itselleni 25 eurolla! Ainut todistekappale on vielä tämä kuva, sillä ystäväni asuu kaukana Etelä-Suomessa ja hän tulee tänne päin Suomea vasta ensi viikolla. Siihen saakka voin vain toivoa, että mekko sopii minulle kuin valettu!

Onko kukaan nähnyt kadonnutta opiskelumotivaatiotani?

2010-09-06T20:52:00.002+03:00

kuva

Olen erittäin tyytyväinen tähän Bloggerin nykyiseen tilastot -välilehteen, josta näkee kaiken blogin kautta kulkeneen liikenteen. Näen mistä päin maailmaa blogiani luetaan eniten, mikä postaus on kerännyt suurimman määrän lukijoita ja kuinka paljon stalkkaajia on ollut mihinkin aikaan päivästä. Hirveää trafiikkiahan täällä ei luonnollisesti ole, mutta on ihan positiivista huomata, että kyllä sepustuksiani käy päivittäin kourallinen ihmisiä lukemassa.

Eniten luettujen postauksien joukossa on hiihtolomastani kertova postaus. Siitä päästäänkin aiheeseen, joka minua tällä hetkellä hieman kaivaa. Mistä olen repinyt tuon lukumotivaation hiihtolomalla? Luin kirjoituksiin mitä ilmeisemmin suunnilleen joka päivä. Selvä, kyllä minä kesälomallakin luin. Kesätöissä ollessani kahden viikon ajan kuutena päivänä viikossa. Mutta ei tietoakaan, että nyt saisi kirjaa käteen, kun kirjoituksiin on jäljellä enää.. Kaksi viikkoa. Olen lukenut kirjat vasta kerran ja toinen kerta olisi todellakin tarpeen (kyseessä ovat siis terveystiedon kirjoitukset). Ruotsin kirjoituksia ajatellen tilanne on niinkin paljolti hallinnassa, että minulla on koko ajan menossa ruotsin kurssi, joka kestää aina kirjoituksiin saakka. Läksyjä tekemällä siis luulen pärjääväni siinä, kun tunneillakin teemme ylioppilaskuunteluja. Mutta kun se terveystieto.. Siitä en huolisi ihan mitään huonoa arvosanaa.. Ahdistuksen kauhistus.

Nyt alkaa myös ajokortin saaminen olla hyvin lähellä. Ajotunnit minulla on vielä sekä huomenna että ylihuomenna ja torstaina olisi sitten todellinen näytön paikka. Edessäni ovat siis sekä kirjallinen koe, että inssi. Luottavaisi mielin sinne mennään, eihän sitä nyt ilman ajokorttia tulla takaisin. On tätä sentään odotettu 18 vuotta! Wish me luck!

Seuraavaksi suuntaan katsomaan televisiosta tulevaa elokuvaa Evan - taivaanlahja. Taidankin mennä tänään jo hyvin aikaisin nukkumaan. Tosin niin olen ajatellut jo useampanakin päivänä, aina vain tuntuu olevan parempaa tekemistä. :D

"- and this not from yourselves, it is the gift of God"

2010-09-04T11:47:00.000+03:00

Otsikkojen luovuus. :D Esittelen siis alla hieman eilisien juhlien saalista ja löysin Raamatusta kohdan, jossa puhutaan Jumalan lahjasta. Suomeksi tämä kyseinen kohta kokonaan löytyy Efesolaiskirjeen toisesta luvusta jakeesta kahdeksan ja se kuuluu näin: "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." Tästä on hyvä siirtyä hienolla aasinsillalla nyt aiheeseen eiliset juhlani ja saamani lahjat. :D

Sain kuusi kappaletta Iittalan Kartio-sarjan vaaleansinisiä juomalaseja. Tai oikeastaan sain niitä neljä kappaletta ja kaksi viimeistä paria olivat hieman erikokoisia, mutta se homma järjestyy, kun ystävä sanoi sen olevan pieni homma, jos hän käy vaihtamassa ne samankokoisiin. :) Nyt minulla on siis lasiarsenaali tulevaisuutta varten jo aika hyvin kasassa. Minulla on nimittäin jo neljä kappaletta Verna-sarjan viinilaseja ultramariinin sinisenä. Piti heti käydä tarkistamassa, että ovatko ne oikeasti viinilaseja, mutta ilmeisesti. :D Minä kyllä käytän niitä ihan juomalaseina.

Keräilen myös tulevaisuutta varten muumimukeja, joten tämä "Rakkaus" nimeä kantava muki oli oikein mieluinen lisä kokoelmiini. Nyt minulla on näitä varastossa kolme: tämä nykyinen, Mymmeli-muki ja jouluinen sesonkimuki. Ah, muumimukit ovat niin ihania, että niitä voisin vain käydä ostamassa heti monta kerralla! Muumikulhot olisivat myös melko herttaisia. Voi kun minä pääsisin noita vielä käyttämäänkin. :D Haluan nimittäin säästää niitä niin kauan, että voin sitten vuoden päästä korkata kaikki astiani omassa asunnossani ties missä päin Suomea.

Muihin lahjoihin en löytänyt (tai en edes yrittänyt) kuvitusta netissä, mutta tässä ne silti ovat:

ristikaulakoru, jossa keskellä turkoosi helmi
suklaata
CRUEL Ensemble:n CD-levy
karvanopat :D
Wunderbaumin (?)
Herbinan kasvonaamio
Nallepuh-viiri :D
kertakäyttökamera
Mavalan kynsilakka sävyssä 71
Urtekramin body lotion
6 kappaletta lasinalusia

Oli kyllä erittäin onnistuneet juhlat. :) Kotiin viemisiksi oli ehkä kahdeksan litraa limsaa, omenapiirakkaa, kaksi sipsipussia ja karkkipussi. :D Niiden voimalla siis ehkä tänään selvitään Seinäjoella. Nähdään siellä!

Nyt on aika viettää juhlaa!

2010-09-03T14:04:00.000+03:00

kuva

Vihdoin aletaan lähestyä sitä hetkeä, kun minäkin siirryn täysi-ikäisten kansalaisten joukkoon. 18 vuoden rajapyykin ylittämistä pidetään yleensä melko isona asiana nuoren elämässä. Kenties se sitä onkin. Silloin voi saada ajokortin, on mahdollisuus äänestää, solmia avioliitto tai rekisteröidä parisuhde, erota kirkosta ilman vanhempien lupaa ja ostaa mietoja alkoholijuomia. 18 vuoden ikä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että nyt ollaan fyysisesti ja psyykkisesti aikuisia. Sekä henkinen, että fyysinenkin kehitys ovat pitkän aikavälin tapahtumia eikä kaikista 18-vuotaista voi sanoa heidän olevan aikuisia. Nuori aikuinen on osuvampi ilmaus. Kaikki on kuitenkin vielä kesken ja kehitys aikuiseksi jatkuu vielä senkin jälkeen kun yhteiskunnan ja lain edessä on saavuttanut täysi-ikäisyyden.

Virallisesti syntymäpäiväni on vasta 9 syyskuuta, mutta koska meillä on koulusta tänään vapaata, katsoin tämän päivän olevan hyvä päivä juhlimiseen ystävien kanssa. En ole enää moneen vuoteen järjestänyt juuri minkäänlaisia juhlia, joten on melko jännittävää leipoa ja järjestää odottaen innolla iltaa. Vielä kun en tiedä kakusta mitään. Ystäväni kertoi haluavansa leipoa sen itse, enkä minä tietenkään saanut osallistua tähän projektiin. :D Kotona leivoimme eilen kaksi melkein uunipellin kokoista pizzaa ja pellillisen omenapiirakkaa. Nam! Nyt vasta jälleen harmittaakin sen kameran puuttuminen. Ongelma on kyllä lähempänä ratkaisua, kuin koskaan aiemmin. ;)

Nyt menen kuitenkin hankkimaan jotain apesta rinnan alle ja keksimään jotain rakentavaa tekemistä, jotta saan aikani kulumaan. Ruotsin ja matikan läksyt odottelevat ja autokoulun teoriaakin voisi harjoitella, koska kirjallinen lähestyy uhkaavasti. Puhumattakaan niistä syksyn ylioppilaskirjoituksista. Viettäkää hauska ilta, niin minä ainakin aion tehdä!

Vaatekaapin mahdollisimman monipuolinen hyödyntäminen

2010-09-02T08:00:00.004+03:00

Pohdin eilen ankarasti osallistumistani kuuden vaatteen haasteeseen tullen tulokseen, että kenties tämä haaste ei ole minua varten. Haaste saattaisi itse asiassa olla minulle hyvin helppo, sillä käytän monesti samoja farkkuja monta päivää putkeen yläosan vaihtuessa. Suurempi ongelma minulle on se, että vaatekaapissani on paljon vaatteita, joita minä en syystä tai toisesta käytä. Siksi olin erittäin iloinen törmätessäni Pupulandian kommenttiboksissa seuraavanlaiseen kommenttiin:

"Tosi kiva juttu että lähdet noin täysillä haasteeseen mukaan! Itse pyörittelin ajatusta osallistumisestani vaikka kuinka kauan, päätyen kuitenkin aivan toiseen vaihtoehtoon – henkilökohtaiseen haasteeseni, jossa minimalismin sijaan pyrin seuraavan kuukauden ajan hyödyntämään koko vaatekaappiani mahdollisimman tehokkaasti. Tähän pyrin koostamalla joka päivälle mahdollisimman erilaisen asukokonaisuuden ja laittamalla siinä käytetyt vaatteet loppukuuksi sitten “kiellettyjen vaatteiden kaappiin”. Koska tykkään aloittaa asiat selkeästi heti viikon alussa, aloitin oman haastekuuni jo eilen. Sallittujen vaatteiden kaappi on siis tällä hetkellä vielä ihanan ylipursuava ja kiellettynä on vasta yksi neulemekko. Saa nähdä mitä miltä loppukuusta pukeutuminen tuntuu kun sallittujen kaapissa vaatteet alkavatkin olla harvassa, eivätkä välttämättä niitä suurimpia suosikkeja. Sitten kaivataan luovuutta!"

Ihme, etten itse ole kirjoittanut kyseistä kommenttia. :D Koska kuitenkin varsinkin alaosien osuus vaatekaapistani on melko pieni, kehitin tällekin haasteelle omat sääntöni.

Kuukauden vaatehaaste:

1. Haasteen tarkoituksena on käyttää vaatekaapin sisältöä mahdollisimman monipuolisesti.

2. Minulla ongelmana on alaosien vähyys. Saan kuukauden aikana käyttää samoja alaosia tarpeen mukaan useampaankin kertaan, mutta vasta kun olen käyttänyt kaikki muut mahdollisuudet.

3. T-paitojen tai toppien kanssa voi käyttää neuletakkia, mahdollisesti jotain joka on jo aiemmin ollut päälläni. Ennen sitä täytyy kuitenkin neuletakki arsenaali olla kertaalleen koluttu.

4. Haasteen ulkopuolelle jäävät kengät, ulkotakit, liikuntavarusteet, legginssit (ne sukkahousukankaiset) alusvaatteet, huivit ja asusteet.

5. Aion kuitenkin käyttää myös eri koruja niin paljon kuin mahdollista.

Nyt näyttää jo paljon enemmän sellaiselta haasteelta, joka olisi minulle tehty. :) Olen päättänyt käyttää aivan jokaikistä kynnelle kykenevää vaatetta (shortsit joutuvat kuitenkin ehkä jäädä hyllylle). Toivon, että tämän haasteen myötä löydän vaatekaapistani sellaisia vaatteita, joita kenties säilytän vain tunnesyistä, vaikka en todellisuudessa niitä haluaisikaan käyttää. Yritän myös surutta karsia pois sellaisia vaatekappaleita, jotka päällä minä en viihdy.

Pärjäisitkö sinä kuukauden käyttämällä vain kuutta vaatetta?

2010-09-01T08:00:00.003+03:00

Olen törmännyt jo useammassa blogissa kuuden vaatteen haasteeseen, joka on herättänyt paljon keskustelua varsinkin bloggaajien keskuudessa. Olin ensin hyvin vakaasti sitä mieltä, että minä en koskaan tulisi pärjäämään kuudella vaatteella, sillä olen melko huono yhdistelemään vaatteita, enkä liiemmin käytä asusteita. Aihe on kuitenkin tullut eteeni yhä uudelleen ja uudelleen ja olen huomannut pohtivani mielessäni, että mitkä minun kuusi vaatettani olisivat. Kerran jopa avasin vaatekaappini aloittaakseni näiden kuuden vaatekappaleen etsimisen, mutta sitten unohdin sen kun mieleeni tuli jotain muuta tehtävää. Tänään luin Pupulandian postauksen ja tulin siihen tulokseen, että minulla on vielä huomiseen aamuun saakka aika päättää aionko itse kenties osallistua haasteeseen vai en. Ideaa valaistakseni heitän tänne vielä haasteen säännöt, jotka ovat peräisin Uusi Musta - blogista.

Kuuden vaatteen säännöt:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan, eli 1.9-31.9. Myös legginssit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.

2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.

3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.

4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Minä aion todella paneutua tänä iltana tähän aiheeseen ja miettiä, että onko minulla todella kuusi vaatetta joita voisin käyttää yhden kuukauden ajan. Pelkään, että jos otan haasteen vastaan, en kuitenkaan pysy näissä kuudessa vaatekappaleessa kokonaista kuukautta vaan lipsun vähän tuossa ja tässä, kunnes lopulta luovun koko jutusta. Jos otan haasteen vastaan, teen sen sitten kunnolla. Toisaalta helpotus on tietenkin se, että urheiluvaatteet ovat asia erikseen. Tätä täytyy kuitenkin vielä miettiä, tarkkaan.

Aikooko joku muu ottaa haasteen vastaan?

I wonder that yesterday wasn't Friday 13th...

2010-07-31T11:04:00.000+03:00

Nyt tulee angstia sitten heti olan takaa. Jos viime aikoina päivän yleisfiilis on joka kerta ollut plussan puolella, usein vielä runsaastikin, niin eiliselle päivälle kertyi kyllä kaikki mahdollinen paska maailmassa. :D Tosin jos säästyisin taas vuoden ilman näin totaalisen surkeaa päivää, niin ehkä se yksi päivä vuodessa menee. Eilen ei kyllä naurattanu. Itkupotkuraivasin meinasin järjestää, mutta ei se sitten olisi ollut oikein sopivaa - varsinkaan töissä.

kuva

En tiedä olenko asiaa koskaan maininnut, mutta minulla on ampiaispelko. En mitään vihaa kesässä niin paljon kuin ampiaisia. Yleensä alan kiljumaan, huitomaan ja juoksen pakoon, jos näen ampiaisen (sitähän ei missään tapauksessa saisi tehdä). Pyöräillessäni (mitä teen aivan tavattoman paljon), pelkään koko ajan, että ampiainen pistää minua kaulaan törmätessäni minuun (näin on nimittäin myös tapahtunut) ja joskus suojaankin kädelläni kaulaani kun poljen pyörällä. Typerää, tiedän.

Tänä kesänä ampiaiset ovat kuitenkin onnistuneet pysytellä suurimmaksi osaksi piilosalla, mistä olen ollut erittäin iloinen. Ei olisi kuitenkaan kannattanut nuolaista ennen kuin tipahtaa. Olin nimittäin eilen lähdössä pyörällä töihin. Olin ottanut pyörän jo varastosta ja olin lähtövalmiina, kunnes muistin, että täytyy tarkistaa onko ovi lukossa. Se on nimittäin asia joka jää aina vaivaamaan minua. :D No lähdin kävelemään ovelle päin ja jalkapohjassani tuntui siltä, kuin parsinneula olisi tungettu siitä läpi. Aattelin, että paskat nyt meni kyllä ihan sairaan iso tikku jalasta läpi. Sitten kuulin pörisevän äänen ja aloin manata hiljaa itsekseni. Jollain ilveellä ampiaisen oli onnistunut päästä gladiaattorisandaalieni "sisään", siis holvikaaren ja kengänpohjan jättämään väliin. Ja eihän se ötökkä siitä ilahdu, jos sen päälle astuu.

Voin kertoa, että se kun ampiainen pistää jalkapohjaan, sattuu enemmän kuin elämä. Menin vaikeroimaan portaille ja jos jonkinnäköisiä sanoja taisi päästä suustani. Toivottavasti kovin moni naapuri ei kävelyttänyt koiraa sillä hetkellä meidän ohi, koska nimittäin minun keskittymiseni meni täysin siihen järjettömään kipuun, joka jalkapohjassani oli. Miten noin pieni eläin voi saada noin paljon kipua aikaan? Siitä selvittyäni aloin taas pelätä, että olenko allerginen noille pistiäisille. Minulla on nimittäin astma. Vähän sydän hakkasi turhan tiuhaan, mutta kyllä se siitä sitten helpotti.

Tämän tapaturman jälkeen lähdin sitten töihin. Avasin laukkuni, jotta voisin lukea kirjaa ja suureksi riemukseni huomasin, että semmoinen hedelmävanukashärdelli oli levinnyt sinne laukun pohjalle... Lisää sensuroituja sanoja. Luojan kiitos kirjaston kirja selvisi puhtaana. Mutta huonomman kohtalon kokivat sitten terveystiedon kirjat, jotka ovat edelleen aivan tahmeita tuosta ällöttävän tuoksuisesta mössöstä. Puhumattakaan siitä laukun pohjasta. Jippii.

Jos vielä päälle lisää suvun keskellä olevat surulliset tapahtumat, joista kuulin, niin olisiko eilisestä voinut tulla edes yhtään huonompi? Kysympä vaan.

Mistä tietää, että syksy on tulossa?

2010-07-28T14:25:00.004+03:00

kuva

Siitä, että saman päivän aikana postilaatikkoon on tipahtanut vähintään viisi erilaista lehteä, joissa kaikissa mainostetaan reppuja, penaaleja ja muita koulutarvikkeita. Joissakin myös pohditaan, millainen tulisi olla opiskelijan tai koululaisen huoneen sisustus ja kuinka kynnet voisi lakata kauniisti koulun alkamisen merkiksi.
Kesän loppumisesta kielii myös se, että erinäiset lukiokirjoja myyvät yrityksen pommittelevat opiskelijoita kirjeillä, joissa lukiolaisen kiinnostus yritetään herättää ties minkälaisilla "tilaa ennen tätä päivää ja saat näin paljon alennusta" -myyntipuheilla ja vakuutellaan kirjojen ostamisen helppoudesta, kirjojen vaihtomahdollisuudesta jnejnejne.
Tämän jälkeen sitä usein myös tajuaa, että ne kirjat ilmeisesti täytyy tilata nyt, jos ne haluaa saada sopivasti koulun alkuun. Todellisuudessahan kyse ei ole kyllä ainakaan minun omasta halustani saada koulukirjoja ja tilata niitä, mutta jostain syystä se on aivan välttämätön paha lukiolaiselle (ainoa iloinen asia oli, että tänä vuonna kirjojen loppusummaksi tuli vain murto-osa verrattuna aikaisempiin vuosiin - abivuosi <3).
Jossain syvällä aivojen sopukoissa alkaa myös kypsyä ajatus siitä, että jokavuotinen syksyn vaatetilaus on myös tehtävä. Eihän sitä millään voi aloittaa koulua niissä samoissa vaatteissa, jotka päällä huitelit koulun käytäviä viimekin syksynä (mikä idea siinäkin ylipäänsä on, että kaikki ostavat uusia vaatteita ennen koulujen alkua?).
Tänä vuonna syksyn saapuminen tarkoittaa myös sitä, että odotan aivan erityisesti syntymäpäivääni, joka on vähän yli kuukauden kuluttua. Ensimmäistä kertaa odotan koulun alkua ihan vain siitä syystä, että ajotunnit alkaisivat taas. Enää 6 viikkoa ja 2 päivää täysi-ikäisyyteen!

Aikaisempiin vuosiin verrattuna syksyn tulemista ei tällä kertaa voi kuitenkaan huomata viilenneistä ilmoista. Kuinka moni hihkuu innosta siitä syystä, että huomisesta on luvattu Suomen historian kuuminta päivää koskaan ikinä? En minä ainakaan. En valita lämmöstä, mutta se 25 astetta alkaa aika lailla näillä leveyspiireillä olla minulle tarpeeksi. Varsinkin kun huoneeni ei ole mikään talon viilein paikka.

kuva

Mieluiten ennen koulun alkua tyhjenevä to-do list:

Lue vielä se yksi kirja ja tee vielä se yksi lukupäiväkirja, ettei sitä tarvitse sitten edellisenä yönä ennen koulujen alkua silmät ristissä kirjoittaa. Se ei vie niin kauan aikaa.
Vie ne muutamat kengät suutarille, jotka ovat olleet käyttämättöminä varmaan ainakin vuoden, koska et ole laiskuuttasi jaksanut kiikuttaa niitä korjattavaksi.
Tee vaatekaapin täystyhjennys, jotta kehtaat sanoa vanhemmillesi tarvitsevasi niitä vaatteita juuri jotka tilasit (toisaaltahan asia ei niille kuulu, koska maksat vaatteesi itse). Muista myös sääntö: Jos et ole käyttänyt jotain vaatetta vuoteen, et varmastikaan tulee kaipaamaan sitä jatkossakaan!
Vie kirpparille ne vaatteet, mitä serkkusi tai kaverisi eivät huoli. Näin sinulle ei tule kiusausta käydä kaivamassa ullakon perältä kaappiisi takaisin sitä paitaa, joka näyttää niin kivalta siellä kaapin pohjalla vaikka et sitä käytäkään.
Käy maksamassa ne kengät, jotka hetki sitten hait.
Ystävän hääkortin askartelun aloittaminen ei koskaan voi tapahtua liian aikaisin. Aika rientää kuitenkin kuin siivillä.
Hanki jostain niitä minimuistilappuja, jotka ovat kirjojen välissä erittäin käteviä.
Etsi kansiotaskut.
Korjaa Puman reppu!

Tervetuloa syksy, Jenna on valmis! :D

Kohti tavoitteita!

2010-07-23T10:30:00.000+03:00

kuva

Tällä hetkellä mun täytyy olla itsestäni aivan suunnattoman ylpeä. Kun nimittäin tiistaina aloitin viimeisen rupeaman kesätöitä, sain vihdoin ja viimein terveystiedon kirjatkin auki. Työni on siis museo-oppaan pesti ja käytännössä se tarkoittaa melkein sitä, että saan palkkaa siitä, että luen kirjoituksiin ja syön. :D Kyllähän siellä tietenkin ihmisiäkin käy, mutta suurimman osan ajasta vietän lukien kirjoituksiin tai rentouttaen aivojani Breaking Dawnin avulla.

Eipä täällä oikeastaan muuta. :)

Kolme viikkoa ja rapiat sosiaalisen elämän loppumiseen

2010-07-18T15:24:00.000+03:00

Minulla on ollut niin paljon mukavaa ja vähemmän mukavaa tekemistä lomalla, että olen unohtanut tyystin bloggaamisen. Olen kyllä edelleenkin lukenut lempiblogejani, mutta jostain syystä oman kirjoittaminen ei ole kiinnostanut pätkän vertaa. :D Sitä paitsi, mikä minua tähän velvoittaisi? Teen tätä omilla ehdoillani ja juuri silloin kuin huvittaa. Ehkä on myös ihan hyvä, että minulla on muutakin elämää kuin istua tässä koneen äärellä, vai mitä?

Siitäkin huolimatta, että olen tenyt lomalla myös epämiellyttäviä asioita, en ole lukenut juuri lainkaan kirjoituksiin. Töiden tekeminen on ollut se asia, joka ei ihan joka aamu lomalla ole napannut. Silti olen ylpeä siitä, että tienaan itse rahani. Kirjoituksiin lukeminen on siis jäänyt, mutta ensi viikolla tähän tulee muutos. Olen nimittäin seuraavat kaksi ja puoli viikkoa töissä museolla ja siellä minulla on noin 80 tuntia aikaa lukea. Museoelämä ei nimittäin ainakaan täällä päin Suomea ole kovinkaan vilkasta, vaikka kunnassamme on Suomen ainoa pesäpallomuseo. Ainakin niin olen käsittänyt? :D Joten siihen L:ään vielä tähdätään!

Tämän viikon olen viettänyt hyvin kiireisissä merkeissä: sen lisäksi että olen edelleenkin ollut töissä hautausmaalla, olen myös ollut isosena lastenleirillä. Leiri kesti siis maanantaista torstaihin ja olin siellä joka päivä töitteni jälkeen, jotka loppuivat jo puolenpäivän aikaan. Lasten kanssa vietetty aika oli erittäin antoisaa ja vaikka töiden ja leirin jälkeen olin erittäin väsynyt, olisin halunnut silti jatkaa leiriä vielä muutaman päivän. :)

Onnen kultatyttö tässä muuten nyt ilmoittautuu. Taannoin kerroin teille siitä, kuinka poltin nilkkani kun se osui kevarin pakoputkeen. Leirillä leiriyllätyksenä oli se, että muutama poika tuli moottoripyörillään leirille ja lapset saivat mahdollisuuden käydä pienellä pyöräajelulla. Lopuksi myös osa isosista ja ohjaajista meni kyytiin, heidän mukanaan minä. Ja nyt tulee se paras osa, jonka osa varmasti jo arvaakin. Istahdin pyörän kyytiin enkä osunut siihen tappiin, mihin jalka kuuluisi laittaa. Ja arvatkaa mihin se osui?? No siihen ***** pakoputkeen, joka on koko ajan tiellä! Tunne oli tismalleen sama kuin viimeksi ja kirosin mielessäni, että jes taas tässä kävi näin. :D Lääkärissä kävin, eivät tehneet juuri mitään, mutta siltä vähän vaikuttaa, että ensi viikolla menen käymään uudelleen.. Näin.

Kuva on muuten Seinäjoen Keskellä elämää - tapahtumasta, jossa olin eilen ja toissapäivänä. Huippu viikonloppu! <3

Elokuvien katsominen on pakoa pahasta maailmasta

2010-07-10T10:07:00.001+03:00

Kuten varmaan on jo muutamaan kertaan tullut ilmi, pidän erittäin paljon elokuvista. Katson niitä aina kuin vain ehdin, nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Minä kuulun siihen kastiin, joka elää elokuvaa koko sielullaan ja mielellään ja tunnen samoin kuin elokuvan päähenkilöt. Kun elokuvassa tapahtuu jotain kauheaa, rupeaa minua itseäni usein ahdistamaan hirvittävästi. :D Eilenkin mietin, että pitäisikö elokuvan katsominen keskeyttää kokonaan kun minusta alkoi tuntumaan niin pahalta, kun vihdoin ja viimein tajusin elokuvan idean ja mihin tämä kaikki johtaa. Tällä kertaa tunne ei ollut kiva, koska elokuva oli hyvä ja halusin katsoa sen loppuun. x)

kuva

Maanantaina lähdin ystäväni kanssa Seinäjoelle katsomaan Twilightin uusinta osaa, Eclipsea. Saagan ensimmäinen osa, Twilight, on mielestäni ollut tähänastisista paras. Olen itse asiassa katsonut sen varmaankin jo viisi tai kuusi kertaa ja voisin katsoa sen vielä muutamaan kertaan. Näyttelijäsuoritukset eivät missään vaiheessa ole ainakaan Stewartin osalta olleet loistavia, mutta kaikkeen tottuu. New Moon oli tämän jälkeen melkoinen pettymys. Se oli tylsä. En pitänyt siitä juuri lainkaan. Sen takia epäröin vähän, että ollaanko nyt lähdetty kulkemaan alamäkeä ja onko lipun ostaminen täysi turhuus.

kuva

Mutta ei, elokuva ei todellakaan ollut pettymys. Roolisuoritukset olivat edelleenkin minun mielestäni hieman huonoja, mutta juonesta ja sen toteutuksesta pidin todella. Victorian roolihahmon vaihtaminen ei kyllä todellakaan ollut viisas idea. Mitä järkeä vaihtaa täydellinen, ilkeä noita-akka sievään ja suloiseen tyttöön? Aina ei voi ymmärtää. Ja hyvännäköisiä miehiä riitti. ;) Katsomisen arvoinen pätkä siiiiis.

****

kuva

Tässä jokunen aika sitten aloitin myös katsomaan elokuvaa Remember me. Alku ei muistaakseni ollut mikään hirvittävän kummoinen, kun en elokuvaa kerta ensi-istumalta katsonut loppuun. Tällä kertaa kuitenkin myös Pattinsonin vastanäyttelijä osasi hommansa. Roolia esitti Lostistakin tuttu Emilie de Ravin.

kuva

Rupesin katselemaan kelloa ja tajusin, että elokuva alkaa olla lopuillaan. En nähnyt päätä enkä häntää elokuvassa, joka loppuisi tällä tavalla. Pätkä oli kyllä ollut hyvä, mutta eihän se voinut loppua näin laimeasti? Sitten, ehkä puoli minuuttia ennen loppuratkaisun selviämistä suuni loksahti auki, kun tajusin mitä tässä tapahtuu. Silloin kyynelkanavat vihdoin aukenivat. Loppu oli aivan loistava ja täysin ennalta-arvaamaton! En aio paljastaa tässä edes enempää, mutta tämä leffa kannattaa todellakin tsekata! :) Ah, niin hyvä. Tämä oli tosiaan se elokuva, jonka jälkeen minulle jäi aivan kauhea fiilis. x))

****½

Poutasäätä seuraa aina vesisade...

2010-07-06T22:01:00.003+03:00

Jossain vaiheessa sieltä pilvistä on myös palattava maanpinnalle. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja niin edelleen. :D Ei nyt ihan masennukseen sentään vaivuta, mutta ei tämä viikko ole ollut lainkaan niin loistava kuin edellinen. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että ikävät asiat ovat kasaantuneet kun taas niitä päivän piristyksiä ei ole ollut aivan niin paljon kuin viime viikolla.

Viikko alkoi mukavasti töillä, kuten viimekin viikolla. Kukkia kastellessa se neljä tuntia melkein menee, olen siis paikallisella hautausmaalla töissä. Toisaalta, mikä on mukavempaa kuin työskentely raikkaassa ulkoilmassa? En kyllä tiedä raikkaasta ulkoilmasta, mutta.. :D Ainakin saa hyvän rusketuksen. Minä en nimittäin ole niitä ihmisiä jotka viihtyisivät rannalla maaten useita tunteja. Siitä saa vain päänsäryn, huonon olon ja nihkeän ihon. Mieluummin teen jotakin siinä samalla kun rusketun. Paikka on siis oiva tätä tarkoitusta varten. :)

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että viime viikkoinen kurkkukipuni ei ole kadonnut minnekään. Tosin sen kaveriksi ovat tulleet myös kuiva yskä, nuha ja räkäisestä päästä johtuva pääkipu jota on jatkunut jo neljän päivän ajan. Ah, mikä vallan mainio olo minulla onkaan ollut taas viime päivien ajan.. Kaiken tämän kukkuraksi minulla oli tänään hammaslääkäri. En voi käsittää, mistä näitä reikiä oikeasti tulee. Minulla on vielä kaksi aikaa jäljellä TÄLLE viikolle. Ja senkin jälkeen vielä yksi ennen koulujen alkua. Jösses. Sen jälkeen täytyy kyllä olla kaluston kunnossa.

Mukavan pikantin lisän tähän kaikkeen on luonut ihana huoneeni, jonka lämpötila nousee iltaisin helposti 30 asteen paremmalle puolelle. Tämän innoittamana pystytin toissa iltana teltan meidän pihalle ja menin sinne nukkumaan. Ensimmäinen yö päättyi kuitenkin hieman yli puolen yön: päätä särki ja retkipatja oli liian ohut, jouduin vaihtamaan asentoa noin vartin välein. Eilen vein kuitenkin paksumman patjan telttaan ja viime yö olikin aivan täydellinen. Minulla oli pitkät yöhousut, t-paita ja peitto päällä koko yön eikä tehnyt edes tiukkaa. Tosin ohimenevät rekka-autot tuntuivat ajavan ylitse, mutta siihenkin tottui. Tämäkin ilo loppui ainakin täksi yöksi lyhyeen sillä ensi yöksi on luvattu ukkosta ja sadetta, joten isä ei antanut minun jäädä telttaan.. -.- Ehkä huomenna minut näkee taas telttailemassa. :)

Ps. Kollaasien tekeminen ei aivan vielä luonnistu, mutta en tällä kertaa jaksanut käyttää siihen enempää aikaa.

Kuinka paljon hyviä päiviä voi viikkoon mahtua??

2010-07-01T22:39:00.000+03:00

Minun viikkooni on sisältynyt muutamia epämiellyttäviä asioita:

Olen joutunut heräämään joka aamu seitsemältä, jotta ehtisin kello kahdeksaksi töihin
Niskani ja käteni ovat huutaneet hoosiannaa joka päivä neljän tunnin kastelukannujen kannon jälkeen
Kurkkuni on ollut kipeämpi kuin aikoihin, minkä takia jouduin käymään nieluviljelyssä
Loppujen lopuksi mitään parannettavaa ei edes löytynyt, vaikka kurkku on selvästi ärtynyt
Vaihdoin Mozillasta Google Chromeen ja tämän ansiosta ihan sama minne netissä kirjoitan, alleviivaa tämä kaikki kirjoittamani punaisella viivalla muutamaa sanaa lukuunottamatta (osaisiko kukaan auttaa tässä?)

Näistäkin vastoinkäymisistä huolimatta on viikkoni ollut ehkä kesän toisiksi paras (konffaa ei tietenkään voita mikään, ainakaan vielä tähän mennessä ei ole voittanut).

kuva

Eiliseen iltaan kuului grillausta ystävien kanssa. Hyvä ruoka + parempi seura = loistava ilta! Meillä oli ihan mielettömän hauskaa. Söimme kaikkea mahdollista mitä nenän edestä löytyi, puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä (aasinsillat kunniaan!), nauroimme katketaksemme ja lopetimme illan kun meillä oli kaikkein hauskinta. Niinhän sitä sanotaan: hauskanpito on hyvä lopettaa siihen kun kaikilla on vielä erittäin kivaa. :) Ilta oli siis melko lyhyt (meidän mittakaavassa :D), mutta sitäkin antoisampi. :)

kuva

Mutta jos eilisilta oli hieno, niin tämänpäiväinen oli vähintäänkin yhtä loistava. Ensin kävin aamusella tienaamassa hieman rahaa töissä ja sitten tulin kotiin lepäilemään hetkeksi. Illansuussa lähdimme jokusen matkan päähän keilaamaan kuuden hengen porukalla. Luulin olevani menossa "vain" keilaamaan, mutta meille olikin varattu radat hohtokeilaukseen (jouduin miettimään kauan miksi kutsun keilausta jota ei tehdä pimeässä hohtavilla palloilla hämärässä huoneessa :D). Rata oli aivan valtavan hieno! Olin jopa niin hyvä, että komeilin listan kärjessä (häntäpäästä tutkittuna), mutta se ei ollut omiaan pilaamaan iltaa.

Vielä kun illan lopuksi sai maailman isoimman hampurilaisen maailman parhaalta grilliltä, kuinka hieno ilta voi ylipäänsä olla? Ja taas kerran lopetettiin siinä vaiheessa kun kaikilla oli vielä hauskaa ja kun kaikki olisivat vielä voineet jatkaa iltaa hieman. :D Tästä kaikesta herääkin kysymys, että kuinka monta hyvää päivää voi viikkoon mahtua? Ja kuinka hyviä niiden päivien täytyy olla, että edes nuo alussa mainitsemani vastoinkäymiset eivät saa minua lainkaan masentumaan (ainakaan kovin pitkäksi aikaa)? :D Ja aamulla soi muuten kello taas seitsemältä (kastelen varmaan kukkia laulellen huomenna, ellei kurkkuni tapa minua ensin).

Juhannus on taikaa täynnä

2010-06-28T19:04:00.000+03:00

kuva

Kun kirjoitin Googlen kuvahakuun sanan "juhannus", oli ensimmäinen kyseisen sanahaun tulos alaston nainen. :D Tiedä sitten mitä tekemistä sillä on juhannuksen kanssa. No sanotaanko näin, että minun juhannukseni kanssa sillä ei ainakaan ollut mitään tekemistä. :) Paljon on tapahtunut ja paljon on kerrottavaa.

Juhannus Keuruulla ei koskaan voi olla juurikaan mitään muuta kuin loistava. Tänä kesänä Herra soi meille aivan uskomattoman hyvät ilmat. Olen ollut konffassa viisi kertaa ja tällaisia säitä ei ole ollut sitten kesän 2006. Ensimmäistä kertaa otin kumisaappaat mukaan ja tämä oli toinen kerta viiden vuoden aikana kun niitä en olisi tarvinnut. Oli myös ensimmäinen kerta kun en ottanut bikineitä mukaan ja oli ensimmäinen kesä sitten juhannuksen 2006, kun niitä olisi voinut ihan hyvin käyttää. :D Ja kun viime vuosina ei ole liiemmin shortseilla tarennut, päätin jättää ne tällä kertaa kotiin. Minulla oli vain yhdet caprit ja kun sitten joka päivä lämpömittari kohosi sinne 20 asteen pintaan ja sen paremmalle puolelle, niin ne capritkin olivat melko tukalat. Viihdyin siis niissä samoissa housuissa koko viikon iltoja lukuunottamatta jolloin saattoi laittaa jo lämpimämpää päälle. Mutta parempi näin päin kuin että säät eivät olisi suosineet. :)

Teltassakin oli erittäin miellyttävä nukkua. Pieni miinus oli tietenkin se meteli mitä nuoriso piti öisin. :D Minä menin yleensä "jo" siinä yhden kahden aikana nukkumaan, sillä halusin herätä aikaisin ja käydä kokouksissa ja sitä rataa. Mutta meteliinkin tottui. Olihan se kyllä kieltämättä aika rankkaa pärjätä joillakin viiden tunnin yöunilla, mutta eipä ollut ensimmäinen kerta. :D

Kotuiuduin reissulta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä puoli neljän aikaan aamuyöstä. Menin nukkumaan neljältä ja nukuin yhtä soittoa yhdeksään. Sitten kävin vessassa ja jatkoin unia. 12 alkoi nälkä kurnia, koska en ollut ilta kymmenen jälkeen syönyt kuin omenan ja jogurtin. Kävin siis vetämässä aamiaisen naamaan ja jatkoin nukkumista kolmeen kunnes äitipuoli huusi minua syömään aivan mahtavan lounaan, päivällisen, mikä lie se sitten olikaan. :D Valkosipuliperunoita ja aivan mahtavaa broilerikastiketta!

Sitten hieman juhannuksen jälkeistä aikaa. Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja kahdeksalta alkoivat työt. Hautausmaalla. Kuollutta oli meininki. Senkin huomioon ottaen, että kolme neljästä työntekijästä oli ollut konffassa koko viikon. :D Ostin myös Kossin kuulokkeet mp3-soittimeen, kun meni hermot siihen, että niitä nappeja sai koko ajan olla vaihtamassa. Niin kalliit olivat, että saisivat myös olla hyvät. Tosin niillä oli ikuinen takuu. :) (Ikuinen takuu kaikelle muulle paitsi sille, että jos piuhat jostain syystä menee poikki, mikä taisikin tapahtua viimeisille omille napeilleni...)

Mennään rikkomaan hammaspeikkojen kodit!

2010-06-24T16:00:00.002+03:00

kuva

Huomasin tuossa varmaankin noin kaks viikkoa sitten, että mun hampaasta on tipahtanu palanen. Soitin hammaslääkärille, että pitäisköhän asialle kenties tehdä jotakin. Mulle oli jo aika varattuna 18-vuotis tarkastukseen, koska muutaman kuukauden päästä sama minne menee niin kaikki maksaa. Sitten kuitenkin viime viikon lopulla tuosta samaisesta hampaasta lähti toinen palanen ja mietin, että mitähän riivattua tämä oikein on. Soitin uudelleen ajanvaraukseen ja ne siirsi mun aikaa muutamalla viikolla eteenpäin, koska tuo kolo alkoi olla jo niin suuri, että sinne jäi kaikki kiinni mitä suuhunsa laittoi.

Tänään sitten menin sinne vastaanotolle ja kuvittelin, että olen menossa vain pieneen tarkastukseen. Lääkäri vilkaisi suuhuni ja sanoi hampaassani olevan rehellinen reikä. Kyllä, suora lainaus. :D Reikä oli siis suunnilleen puolen hampaan kokoinen ja tuumasin vaan, että mistähän näitä reikiä oikein tulee. Hammaslääkäri ei vastannut niiden tulevan saunalahdelta. Tietysti. Onneksi tämä tapaus oli nopean toiminnan mies ja se rupesi paikkaamaan hammasta saman tien. Leukaperäni eivät aivan ottaneet vastaan annettua puudutusta, mutta kyllä siitä hengissä selvisi.

Puolen vuoden päästä huoltamaan uudelleen samaa hammasta. Onneksi irtosi pala nyt eikä parin kuukauden päästä. Vielä kun tuo terveydenhuolto on minulle hetken ilmaista. Paitsi joudunhan minä tosiaan muutenkin sinne hampilääkärille vielä heinäkuun alussa. Halvatun hampaat, pysykää ehjinä!

Ps. Oikeastaanhan kävin hammaslääkärissä siis jo tiistaina. Kirjoitin postauksen silloin, mutta päätin ajastaa sen vasta tälle päivälle, jotta teillä olisi jotain luettavaa sillä aikaa kun minä olen Keuruun suunnalla. :)

Kuulen Keuruun jo kutsuvan

2010-06-22T16:30:00.000+03:00

Eilisen päivän olen viettänyt pohtiessani sitä, kuinka paljon vaatteita tarvitsee siihen, että tarkenee nukkua teltassa paleltumatta. On hieman vaikea valita vaatteita säältään hyvin epävakiseen paikkaan, jossa saattaa joko sataa viikon tai ihan yhtä hyvin sinne voi myös iskeä vuosisadan helteet. Viime vuosien säitä muistellen olen kuitenkin päätynyt siihen, että kumisaappaita en jätä kotiin, vaikka säätiedotukset lupaisivat mitä. Mukaan täytyy siis ottaa vaatteita joita voi kylmän ilman iskiessä vetää kerrokset päällekäin paleltumisen estämiseksi. Kuitenkin täytyy myös varautua siihen, että ilma saattaa olla hieno ja lämmin, joten muutama t-paita ja polvihousut eivät varmastikaan ole pahitteeksi. Täytyy myöntää, että on todella vaikea yrittää varautua kaikkeen ilman, että ottaa koko vaatekaappia mukaan. Wish me luck!

Olen siis, Suvin ja tuhannen muun kanssa, päättänyt viettää juhannukseni Keuruulla Euroopan suurimmaksi kristilliseksi tapahtumaksi tituleeratussa juhannuskonferenssissa, jota me nuoremman sukupolven edustajat myös konffaksi kutsumme. Toivotaan, että Jumala suo meille kauniit säät, eikä sunnuntaina tarvitse heittää hyvästejä patjalle joka on valtavan sademäärän vuoksi homehtunut (näin nimittäin kävi kaksi vuotta takaperin). Toisaalta, edes huono sää ei voi pilata kesäni kohokohtaa. Jos voisi, niin minua ei olisi näkynyt siellä sitten kesän 2007. :D

Tällä hetkellä olen ajastanut yhden postauksen loppuviikolle. Yritän vielä muistaa ja ehtiä kirjoittamaan toisenkin. Toisaalta, ehkäpä teidän muidenkin olisi syytä ottaa autonnokan suunnaksi Keuruu! ;)

Hyvää juhannusta! Ja kuten meidän historianopettajalla on tapana sanoa: "Älkää tehkö mitään mitä minä en tekisi". Tiedä sitten mitä se sellainen on..

Dear John (2010)

2010-06-18T18:45:00.000+03:00

kuva

Kuulin tässä jokunen kuukausi sitten elokuvasta nimeltä Dear John. Sitten sain tietää, että miespääosan esittää ehkä yksi maailman komeimmista uroksista, Channing Tatum. Ja kun vastanäyttelijänä on vielä ihastuttava Amanda Seyfried, ei elokuva silloin ainakaan näyttelijävalintojen osalta ole kovin pieleen mennyt. Ehkä viimeisen naulan minun arkkuuni tässä tilanteessa iski Mungolifen Anna kertoessaan postauksen verran siitä kuinka komea Tatum on ilman paitaa ja kuinka monta nessua hän käytti elokuvan aikana. Siinä vaiheessa minä päätin, että tämä elokuva minun on nähtävä (siis valintaani ei eniten vaikuttanut se, että Tatum nähtäisiin ilman paitaa, vaikkei siitä mitään haittaakaan tosin ole :D). Eilen sitten sain vihdoin ja viimein laitettua suunnitelmani käytäntöön, eihän siinä kovin kauan mennyt. Vai olikos se jo toissapäivänä..?

Jo ensimmäisen kahden minuutin jälkeen olin aivan täysin myyty ja olin ihan varma, että tämän täytyy olla yksi parhaista elokuvista joita olen aikoihin nähnyt. Välillä vilkuilin hermostuneesti kelloa peläten, että joko tämä ihanuus loppuisi. Elokuva oli samalla niin ihana ja niin sydäntäraastava, että ei toista. Mietin kuitenkin jossain vaiheessa, että mikä tässä on ihmiset saanut itkemään, koska vielä ensimmäisen tunnin aikana en ollut kuin katsonut elokuvaa olen-menettänyt-koko-omaisuuteni-ja-minulla-ei-ole-ketään-joka-rakastaisi-minua-ilmeellä. Toisaalta, ei itkeminen aina ole hyvän elokuvan mitta. Se vain sattuu minun kohdallani olevan totuus siitä, mitä minä teen kun leffa on surullinen tai erittäin koskettava. Itken ja paljon. Oikeastaan se on tajuttoman helpottavaa. Itkeä. Ja katsoa elokuvaa. Mieluiten yksin.

kuva

Minun osaltani elokuva loppujen lopuksi päättyi nenäliinojen ahkeraan käyttöön. Viimeiset puoli tuntia itkin. Tiedättehän te sen rakkauselokuvien normaalin kaavan: rakastuminen, jotain tapahtuu ja lopussa kaikki päättyy kuitenkin kaikkien kohdalla onnellisesti? Kyllähän tämäkin jossain määrin noudatti tuota kaavaa, mutta siinä oli myös hyvin yllättäviä käänteitä. Kuinka moni esimerkiksi luuli, että John ajatteli Savannahia silloin kun häntä ammuttiin? Minä. Kuinka moni ymmärsi miksi John oli myynyt isänsä kolikkokokoelman vasta siinä vaiheessa, kun Savannah kertoi Johnille kirjeessään, että hän oli saanut nimettömän lahjoituksen Timin lääkkeitä varten? Minä. Ensin luulin, että John on täysin sydämetön, mutta todellisuudessa hän teki sen rakkaudesta Savannahia kohtaan. Kenties isäänsäkin kohtaan. Ah. Tästä ei voi kuin antaa täydet pisteet ja papukaijamerkin. Uusintakatseluun menee mitä pikimiten.

*****

Even when I don't see I still believe

2010-06-13T15:04:00.000+03:00

kuva

Kuva ei juurikaan millään tavalla liity postaukseen, mutta ei se ennenkään ole ollut ongelma. Nyt kun tiedän, että saan kameran, niin sitä on ruennut odottamaan ihan hirveästi. Tiedän, että se on vain keskinkertainen pokkari, mutta kyllä sillä sentään saa kuvia tänne otettua. :)

Mutta tuo ensimmäinen kappale ei myöskään liittynyt millään tavalla mihinkään. Ajattelin nimittäin kertoa vain jotakin viikonlopustani. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Perjantaina pääsin koulusta tuttuun tapaan kolmelta. Kotona söin ja kävin nopeasti suihkussa ja aloin valmistautumaan iltaa varten. Olimme siis Vetelissä nuortenillassa soittamassa pienellä porukalla. Ilta oli tosi mukava. :) Sen jälkeen lähdettiin Kaustiselle syömään ja tultiin kotiin varmaan kahdentoista pintaan.

Lauantaina eli eilen menin kahden aikaan pitämään ystävälleni seuraa hänen työpaikalleen. Kun hän pääsi töistä viideltä, tulin kotiin ja olin koneella. Kuuden jälkeen lähdimme porukalla ajamaan Seinäjoelle ja menimme sinne nuorteniltaan. :D Sielläkin oli tosi mukavaa. Paitsi minulle iski kummallinen pääkipu ja jouduinkin vain istumaan ja nukkumaan autossa sen aikaa kun muut kävivät syömässä. Onneksi se meni ohi. Loppumatkalla piipahdimme myös ystävämme luona, joka oli juuri rakentanut itselleen omakotitalon.

Tänään olen yrittänyt vältellä sunnuntaimasennusta. Ihan hyvin on onnistunut. Vaikka kello onkin näin vähän.

Yksi syy muuten siihen, miksi päivitän nykyään melko harvoin ja miksi päivityksissäni ei juurikaan ole mitään järkeä, on se, että olen ruennur kirjoittamaan melko ahkerasti ihan paperista päiväkirjaa. Sen pitäminen tuntuu ehkä sellaiselta joka eniten hyödyttää tulevaisuudessa, jos haluaa tietää mitä on tapahtunut kymmenen vuotta sitten. Tänne nimittäin harvoin tulee kovin syvään sisintään avaamaan. :D Mutta koettakaa kestää. :)

Aktiviteettia

2010-06-09T16:20:00.000+03:00

Kesäloma on vihdoin täällä! <3

Lauantaina siis oli kevätjuhlat ja samalla vuoden viimeinen koulupäivä. Olin ystäväni lakkijuhlissa töissä ja siellä se lauantaipäivä menikin. Tarkoitus oli illalla mennä yhdessä erään ystäväni juhlpaikkaan viettämään iltaa yhdessä, mutta kun olin päässyt töistä pois ja pääsin kotiin, nukahdin melkein saman tien, enkä todellakaan jaksanut enää lähteä yhtään minnekään. :D

Juurikaan mitään ei ole tapahtunut ja sen takia en ole postaillut. Maanantaina olin koulutuksessa kesätyötäni varten ja samalla minulla oli myös autokoulun ensimmäinen "kaupunkiajo". Hienosti meni ja oli mukavaa. :) Eilen ja tänään olen ollut kesälukiossa opiskelemassa ruotsia. Vielä ensi viikko ja sitten maanantai ja sekin olisi käyty.

Tänä aamuna heräsin yhdeksältä ja ensin opiskelin ruotsia tunnin. Sen jälkeen leikkasin toisen tunnin nurmikkoa ja lähdin kouluun. Tuntuu aivan kuin aikaa olisi miltei loputtomasti, on mukavaa herätä aikaisin ja saada paljon aikaan. :)

Tässä tekstissä ei ole nyt mitään järkeä, joten ei kuulumisistani sen enempää. :D

Kokeita ja saamattomuutta

2010-06-02T16:30:00.000+03:00

Kuulostaako kunnon opiskelijalta sellainen henkilö, joka miettii joka ilta, että ehtisiköhän ne matikan läksyt tehdä vaikka aamulla tai jollakin välitunnilla? Entäs sellainen, joka miettii ehtisikö siihen kokeeseen lukea edellisen tunnin jälkeen? Entäpäs sellainen, joka ei ole juuri koskaan pinnannut, mutta nyt kahden viikon sisään on ollut varmaan ainakin neljä tuntia poissa koulusta ilman hyvää syytä. No, minähän se olen.

En oikeasti tajua tätä. Vaikka joka kevät energia on ollut lopussa, niin näin saamaton en ole ollut vielä koskaan. :D Olen tosiaan ollut poissa tunneilta ilman mitään suurempaa syytä. Olen ollut poissa yhdeltä tunnilta, koska olen aamulla lukenut toisen aineen kokeeseen. Ja sen sellaista. Tunnen oloni kauheaksi pinnariksi. x) Vaikka todellisuudessahan nuo muutamat hassut poissaolot eivät vaikuta yhtään mihinkään.

Tänään minulla oli kuitenkin toiseksi viimeinen koe. Kyllä, vielä tähänkin aikaan joillakin on kokeita. Tänään oli siis biologian koe. Siihen luin jopa hieman enemmän kuin muihin viime aikoina olleisiin kokeisiin, sillä pidän ihmisbiologiasta ja halusin saada kokeesta vähintäänkin kiitettävän. Ja hyvinhän se meni! Juuri ne asiat kysyttiin mitä olin opetellut: ruoansulatus, nefronin toiminta, trombosyytit ja sen sellaiset. :) Vielä kun huomiseen matikan kokeeseen jaksaisi hieman kirjaa avata, niin saisi unohtaa kouluasiat pariksi kuukaudeksi (kirjoituksiin lukemista lukuunottamatta).

Viimeistä viedään

2010-05-30T13:16:00.000+03:00

kuva

Tämä viikonloppu on tullut kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Koulujutut eivät enää kiinnosta lainkaan ja viime viikko oli suoranaista tuskaa. Kyllä on ollut mukava vain nukkua ja lösöillä viikonlopun. Perjantaina olin kuuntelemassa hyvää musiikkia ja vietin aikaa ystävien kanssa. Lauantaina olin viimeisellä autokoulun teoriatunnilla, vietin lisää aikaa ystävien kanssa, katsoin televisiosta elokuvan Barbie & Timanttilinna (mikä oli muuten oikeasti loistava :D) ja vielä illalla serkkuni tuli meille. Sunnuntaina eli tänään olin aamulla soittamassa kokouksessa ystäväni kanssa ja nyt olen kotona. Vielä pitäisi keskittyä niihin epämiellyttäviin asioihin eli läksyihin...

Viikko!

+ kahden viikon kesälukio... Siitä en edes halua puhua..

Matkalla väärään suuntaan

2010-05-25T20:11:00.000+03:00

kuva

Te kaikki varmastikin tiedätte vertauskuvan risteyksestä. Teille voidaan sanoa, että olette elämässänne risteyksessä. Että olisi aika valita se oikea suunta. Minne haluatte, mitä haluatte elämältänne. Mitä joku muu haluaa teidän elämältänne. Ette voi vain pysähtyä ja odottaa, että joku kertoo minne kulkea. Teidän on mentävä eteenpäin ja valittava joku suunta - oli se sitten oikea tai väärä. Sanotaanhan myös, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos siis olette valinneet väärin ja lähteneet väärään suuntaan, tajuatte sen kyllä myöhemmin. Silloin voi olla liian myöhäistä katua. Joissain tapauksissa on myös mahdollista kääntyä takaisin ja lähteä oikeaan suuntaan. Mennyttä ei silti voi korjata. Mutta huominen on vielä edessä.

Eilen minä havahduin siihen, että olen hukassa. Minä olen valinnut väärin ja lähtenyt väärään suuntaan. Olen tehnyt vääriä valintoja ja typeriä päätöksiä ja olen ollut täydellisen sokea typeryydelleni. Elämäni on silti ollut vallan normaalia. En ole ollut surullinen tai masentunut. Silti tajusin, että en ole elänyt täyttä elämää koko sydämellä, vaan elämää, joka ei ole sitä elämää mitä minä normaalisti elän. Sydämeni ei ole ollut hetkeen mukana.

Päätin muuttua. Päätin, että nyt on aika elää täysillä. Mitä järkeä on elämässä, jota ei eletä intohimoisesti, kuin viimeistä päivää? On aika nauttia joka hetkestä täysillä, myös viimeisistä kouluviikoista. Aion ottaa elämästä kaiken irti ja hymyillä synkkänäkin päivänä. Tuntuu kuin olisin herännyt uudelleen eloon. Tästä on hyvä jatkaa!

Takatalvi tulossa?

2010-05-22T09:59:00.001+03:00

kuva

Viimeisen hieman yli viikon olemme saaneet nauttia aivan uskomattomista helteistä. Kesä näyttää iskeneen suoraan lumikasojen keskeltä, mutta minähän en valita. :) Mikä on parempaa kuin pukea aamulla shortsit ja t-paita ja polkea auringonpaisteessa kouluun? Tai kouluun meneminen ei todellakaan vastaa minun käsitystäni parhaasta ajanvietteestä, mutta kyllä siellä on kieltämättä viihtynyt vähän enemmäin kun aurinko on paistanut eikä oppitunneille ole tarvinnut paleltua. Toisaalta oli ehkä välillä vähän tuskaa katsella ikkunasta kun muut oppilaat ovat ulkona paistattelemassa päivää tai kotitalouden ryhmä on päättänyt mennä syömään eväitään ulos. Saa nähdä milloin tämä ilo otetaan meiltä pois. Vähänhän sitä on vilpoista luvattu, mutta en minä ihan siihen usko, että alle kymmenen asteen enää ainakaan kovasti mennään.

Tarkoitus oli kertoa kuitenkin eilisestä, joka oli aivan huippu! :D Lähinnä eilinen neljästä viiteen saakka. Minulla oli nimittäin ensimmäinen ajotunti. Minähän mietin eniten sitä, että kuinka moneen risteykseen mulla sammuu auto. Todellisuus oli kuitenkin se, että unohdin ihan kokonaan ajatella sitä mahdollisuutta, että se auto voisi sammua kesken ajon. :D Siinä ei siis todellakaan ollut minkäänlaisia ongelmia. Toinen juttu oli se, että en uskonut ajavani yli 40km/h kirveelläkään. Tämäkin käsitys muuttui heti kun päästiin 80 alueelle. :D Se vaan meni se auto niin lujaa, eikä siinä ollut mitään ongelmia.

Kyse ei todellakaan ole minun paremmuudestani vaan siitä, että meidän opettaja on aivan loistava! Se saa idiootinkin ajamaan hyvin. Pelottavinta oli ehkä se, kun auto tuli vastaan niin opettaja käski katsoa kauas eteen, ei laisinkaan sitä vastaantulevaa autoa. Ei sitä törmäystä tullut kertaakaan, vaikka niin pelkäsin. :D Ja sekin oli kummallista, että koko ajan piti vain yrittää katsoa mahdollisimman kauas, eikä aivan auton nokan eteen. No, ehkä se opettaja tietää mitä opettaa. :D Mutta oli kyllä tosi kivaa ja osasin jo aika hyvin. :) Ajettiin jo pitkä pätkä.

Ensi torstaina on seuraava ajotunti, enkä millään meinaisi jaksaa odottaa sinne saakka.

Ehkä vielä joskus...

2010-05-17T19:46:00.001+03:00

kuva

Tähänhän asti olette tottuneet siihen, että blogissani ei juuri näe minun ottamiani kuvia. Tai jos niitä näkee, niin ne ovat kaameaa pikselimössöä, jota saa aikaan vain tietokoneeni sisäänasennetulla web-kameralla. Asiaan näyttää tulevan muutos! Nimittäin meidän lukiollamme on sopimus LK:n, eli Lukiolaisten Kirjakaupan kanssa. Tuolta kun tilaa kirjoja tai muita opiskelutarvikkeita, saa kanta-asiakaspisteitä. Niitä pisteitä voi sitten kerryttää haluamalleen tasolle ja niillä voi lunastaa itselleen pisteiden määrästä riippuen kirjoja, Finnkinon-leffalippuja, Marimekon olkalaukun, digikameran tai Valmennuskeskuksen lahjakortin.

Digikameraan lunastamiseen tarvitsee 100 kanta-asiakaspistettä ja minulla pisteitä on tällä hetkellä vain 41. Kuinka ihmeessä minulla siis on mahdollisuus tuohon kameraan? Olen tämän vuoden lukiomme kirjatilausvastaava, eli nimikkeeni mukaisesti vastaan kirjatilauksista, jotka menevät LK:hon ja kirjoista, jotka tulevat sieltä tänne. Hoidan myös tulevien oppilaiden tiedot kirjakaupalle. Tästä vastuutehtävästä saan 50 pistettä. Hyvän matikkapään omaavat saavat tästä selville erotuksen, eli 9 pistettä. Ensi lukiovuoden aikana minun pitää siis tilata yhdeksän kirjaa tai muuta opiskeluun liittyvää tuotetta kirjakaupasta ja kamera on minun. Voiko ihminen enää iloisempi olla!

Se huonompi homma tässä on se, että saan nuo 50 pistettä vasta kun lukion tulevien ensimmäisten vuoden opiskelijoiden tiedot ovat toimitettu kirjakauppaan. Ja syksyn kirjat itselleni tilaan todennäköisesti vasta aivan ennen koulun alkua, joten kesäkuvia täällä ei taideta nähdä. :/ Mutta kun kerran olette, ja minä olen, jaksanut odottaa jo näin kauan, niin muutama kuukausi lisää ei tunnu enää missään!

Näiden iloisien uutisien merkeissä, hyvää ja lämmintä illanjatkoa!

2010-05-16T10:52:00.000+03:00

kuva

En liene varmastikaan Suomen ainut ihminen, joka on hehkuttanut näitä lämpötiloja. Varsinkin jos kurkkaa hieman Iltasanomien sivuille lukeakseen tämän artikkelin, niin ei voi kerrankin kuin hymyillen ilmoittaa olevansa suomalainen. Toki minä muutenkin mielelläni mainostan, että tulen täältä jääkarhujen maasta, nyt ne karhut taitavat kyllä olla viettämässä päiviään jossain muualla. Jos joku ei jaksa lukea tuota artikkelia niin lyhyesti kiteytettynä: Suomi on tällä hetkellä Euroopan lämpimämpiä maita. :) Huhhuh! Kyllä näistä helteistä onkin nautittu. Ja vähän vähemmän nautittu.

Perjantaina meidän piti nimittäin koulussa juosta 1500 metrin lenkki. Siis tämä, että otetaan aikaa ja katsotaan kauanko siihen matkaan menee. Suurin osa luokasta oli juossut sen jo viime viikolla ja meitä oli enää neljä jäljellä, keiden piti juosta se perjantaina. Lämpöähän oli todellakin siinä vaiheessa jo paljon ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kuuma tuuli helli kasvoja niin avot. Juostessa tuntui ihan kauhealta, ei saanut henkeä kun ilma oli niin kuumaa ja tuntui että taju varmaankin lähtee. Yleensä olen jaksanut juosta tuon matkan yhtä soittoa, ja jaksankin juosta sen yhtä soittoa, mutta tuossa helteessä ei auttanut kuin antaa periksi ja kävellä muutamaan otteeseen. Loppuaika 8.51 oli kyllä ihan hyvä, vaikka se olikin huonompi kuin viimeksi, mutta juostu mikä juostu.

Tuon lenkin jälkeen ensimmäinen olotila oli, että ompas nyt huono olo. Kun lähdettiin kävelemään koululle niin tuntui koko ajan siltä, että oksennus meinaa tulla. Se helpotti sitten siinä matkalla. Posket olivat punaiset kuin paloauto ja olo oli ihan kauhea. Menin siitä tuttavieni luokse ja kävin ensin jääkylmässä suihkussa. Se auttoi noin 15 minuutiksi, mutta kuumuus tuli hyvin pian takaisin. Join ison lasillisen mehua ja otin toisen mukaan iskiessäni sohvalle makaamaan. Olo oli aika heikko ja vatsaankin sattui. Mietin, että varmaan lämpöhalvauksen sain. Nimittäin muutkaan juoksijat eivät olleet ollenkaan hyvässä hapessa juoksun jälkeen.

Kyllä se siitä sitten ohi meni, mutta eilen vähän googletin ja luin lämpöhalvauksesta. Siinä sanottiin, että voi johtua pitkään jatkuneesta auringossaolosta tai nuoremmilla ihmisillä nopeasta fyysisestä raistuksesta äärimmäisen lämpimissä olosuhteissa. Ja tuo tilahan on oikeasti hengenvaarallinen. Vähän näin jälkeenpäin olin, että eihän tämä nyt tosiaan ollut järkevää. Liikunnanopettajalla ei ilmeisesti olleet kaikki intiaanit kanootissa. Mutta onneksi se on nyt ohi!

Tänään on myös viimeinen autokoulu tällä viikolla. Torstaina, perjantaina, eilen ja tänään ollaan opiskeltu vähän ja vaikka mitä autoista ja autolla ajamisesta ja vihdoinkin ensi viikolla olisi ensimmäisen ajotunnin aika. Ei voi olla muuta kuin innoissaan. :)

Mutta menkää nyt hyvät ihmiset nauttimaan tuosta pihalla olevasta ilmasta!

Ps. Leijonat rulettaa!

Fucking Åmål

2010-05-13T17:22:00.001+03:00

kuva

Tämän päivän ohjelmaan kuuluu leffa-arvostelun kirjoittaminen kuvassa näkyvästä elokuvasta. Ja koska elokuva on ruotsalainen, pitää arvostelukin kirjoittaa, kuinkas muutenkaan, ruotsiksi. Yleensä ruotsin kurssin aikana kirjoitamme korkeintaan yhden kotiaineen. Tämä kurssi on kuitenkin ensimmäinen vapaaehtoinen, joten tämä elokuva-arvostelu on jo kolmas itsetuotettu teksti tämän jakson aikana. Ja minähän vihaan ruotsiksi kirjoittamista. Mainittakoon vielä, että tämän arvostelun pituus pitää olla 200-300 sanaa, kun yleensä aineiden pituudet ovat hieman yli 100 sanan luokkaa. Ei varmaankaan tarvitse mainita, kuinka suuresti hypin riemusta.

Päivää parantaa kuitenkin huomattavasti se, että kesä on vihdoin tainnut tulla! <3 Lähdin puolenpäivän aikaan polkemaan kylälle, takki päällä, mutta riisuin sen jo kotipihassa pois. Musta ohutta kangasta oleva pitkähihainenkin oli liian paljon tuolle matkalle. Mutta kun kerran on lämmin, niin nyt ei todellakaan saa sitten valittaa!

Käytiin siis N:n kanssa hieman laulelemassa ja kolmelta minulla oli autokoulun teoriatunti. Olin iloinen siihen asti kunnes sain kaksi laskua nenän eteeni: toinen 60e:n ja toinen 450e:n lasku. Ei huhhei. Onneksi vain ensimmäisenä mainittu täytyy maksaa heti, sillä se menee Helsinkiin joillekin tyypeille, jotka antaa meille luvan B-korttiin. Mutta... Aika suuria numeroita minulle.

Ja huomenna taas takaisin koulun penkille...

Tänään...

2010-05-10T19:57:00.000+03:00

Olen...

1. Saanut kantapäihini uusista kengistä verestävät rakot. Miten tyypillistä.
2. Kärsinyt ikävästä selkäkivusta ja huonosta olosta. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi vasta sen jälkeen kun pääsin kotiin.
3. Käynyt röntgenissä kuvauttamassa lonkkani. Toivottavasti eivät leikkaa jalkaani irti.

Jääkiekon MM-kisat Suomen osalta aloitettu...

2010-05-08T22:09:00.000+03:00

kuva

...Vaikka ei tilanne tällä hetkellä ainakaan vielä hyvältä näytä. Mutta onneksi edes Mertaranta selostaa!

Siitä se ajatus sitten lähti...

2010-05-04T21:23:00.001+03:00

kuva

...Ajatus autokoulusta nimittäin.

Eilen tosiaan oli mun ensimmäinen teoriatunti. Täysi-ikäisyyttä juhlitaan syyskyyn yhdeksäs päivä ja kutsu autokouluun napsahti postilaatikosta tuossa joitakin viikkoja sitten. Monissa kodeissa on itsestään selvää, että vanhemmat maksavat autokoulun ja ajokortin. Meillä ei keskusteltu siitä maksamisesta. Tiedän, että se on minun heiniäni. Meillä keskusteltiin siitä, että saanko mennä autokouluun. :D Minä kuitenkin voitin vedoten siihen, että oikeastaan asia ei kuulu minun vanhemmilleni enää pätkääkään. Varsinkaan, jos maksan kouluni

itse.

Näin istahdin siis eilen kello viisi koulumme matikanluokan penkkiin ja tunsin itseni hyvin isoksi. Kohta minä saan ajaa autoa. Ja mietin vielä, että sen kortin saamisen jälkeen meillä varmaan piilotetaan autonavaimet, etten vahingossakaan lähtisi ajelemaa autolla ilman lupaa. :D Harmaita hiuksia tulevat aiheuttamaan muun muassa se, että kuka siitä risteyksestä nyt oikein saa lähteä ajamaan ensimmäisenä. Sen verran mielestäni viisastuin, että jos käännyn vasemmalle niin melkein poikkeuksetta väistän edestä tulevia. Jos ajan suoraan, niin vasemmalta tulevat väistävät minua ja minä väistän oikealta tulevia..? Nooh, onneksi minulla on vielä neljä kuukautta aikaa viisastua ennen sitä ajokoetta ja kirjallista.

Meidän autokoulunopettaja on oikeasti aivan loistava tapaus. Hänen kanssaan tulee kuka tahansa toimeen. Odotan jo innolla tulevia ajotunteja, niistä voi tulla jopa hauskoja. :D Ainakin sen jälkeen kun olen päässyt siitä turhautumisesta ohi, että auto sammuu joka risteykseen, enkä meinaa enää lopettaa autokoulun käymistä kesken. Ehkä hän osaa valaa minuun uskoa onnistumiseen. :p Täälläpäin ei siis kannata kulkea enää muutamaan vuoteen, kun tämä tyttö on liikenteessä (se on siis se aika jolloin olen hyvin vaarallinen itselleni ja muille :D en toivottavasti ehdi tappamaan itseäni ennen kahta vuotta). Ei voi sanoa muuta kuin että tämä on huippua!

Muistuttakaa mua huippuudesta vielä silloinkin kun manaan sitä, että teoriatunteja on ensi viikolla torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Onneksi vappu on vain kerran vuodessa...

2010-05-02T19:50:00.001+03:00

kuva

...Ei sillä, että se olisi ollut mitenkään erityisen rankka tai että olisin herännyt aamulla kaameaan krapulaan. Näinhän ei käynyt, näin sitä kyllä kovin läheltä ja olen ihan tyytyväinen, että itse pidättäydyin vain niissä kotoisissa munkeissa ja isän tuomassa tropical fruits-limukassa.

Perjantai-iltana olin tuttuun ja turvalliseen tapaan nuortenillassa. Se olikin erityisen hyvä. Sieltä porukka lakosi naapurikylään ja itse päätin mennä vain kotiin, sillä en jaksanut olla menossa hirvittävän myöhään. Laitoin porukoille, että tulisivatko he hakemaan, mutta kuinka ollakaan heillä oli jotakin paljon parempaa tekemistä. :D Kävelyreissuhan siitä siis tuli. Ilma oli lämmin eikä edes ollut kylmä, joten mikäs siinä. Ainoa vähän häiritsevä asianhaara oli se, että minulla oli jalassa tennarit millä ei todellakaan ollut hyvä kävellä (vielä kun jalat on ongelmaiset muutenkin), päälläni oli nahkatakki joka ei todellakaan venynyt eikä hengittänyt lainkaan, eikä minulla ollut hanskoja eikä hattua. Kylmä ei kyllä tosiaan ollut, mutta tuollaisissa varusteissa kuuden kilometrin taivaltaminen ei nyt aivan lenkkiäkään vastannut. Mutta niin sitä vaan selvittiin kotiin saakka. :)

Lauantaina vaikutti hyvin pitkälti siltä, että ihmiset ovat hävinneet maapallolta. Kävin serkkuja vähän visiteeraamassa, mutta kaipasin illallekin ohjelmaa. K tuli meille siinä seitsemän pintaan ja melkein heti L tuli hakemaan meitä ja lähdettiin ajamaan naapurikaupunkiin. Siellä oli yhteiskristillinen tapahtuma, mutta koska keski-ikä oli noin 50 vuotta, eikä siellä näkynyt olevan oikein meidän ikäisille ohjelmaa, päätimme lähteä jonnekin. Ajelimme hieman ympyrää, tulimme takaisin kotipaikkakunnallemme, ajoimme lisää ympyrää. Menimme L:n luokse ja katsoimme Kummeleita. Söimme grilliruokaa. Lähdimme ajamaan lisää ympyrää ja olimme ehkä tunnin verran Osuuspankin parkissa. Sen jälkeen menin kotiin.

Viime vappuun verrattuna ihan kamalan tylsää... Mutta parempi tämäkin kuin kotona koko ilta. Tulin siis puoli yhden aikaan kotiin ja menin nukkumaan. Näin unta, että kaksi nuorta tyttöä teloitettiin meidän pihalla ja olimme todistamassa sitä... :sss Hyi.

About life

2010-04-29T17:00:00.005+03:00

It's hard to stand
On shifting sand.

It's hard to shine
In the shadows of the night.

You can't be free
If you don't reach for help.

And you can't love
If you don't love yourself.

But there is hope when my faith runs out...

Cause I'm in better hands now.

It's like the sun is shining
When the rain is pourin' down.

It's like my soul is flying
Though my feet are on the ground.

So take this heart of mine
There's no doubt
I'm in better hands now.

Nyt otetaan ihteä niskasta kiinni!

2010-04-28T21:18:00.001+03:00

Yritin lisäillä muutamia kivoja kuvia tänne, mutta siitä ei tullutkaan mitään, koska tämä bloggerin kuvanlisäysjuttu on muuttunut taas kerra, enkä osaa käyttää sitä! Mua ottaa niin päähän!

Mutta tosiaan, ei tarvi varmaankaan mainita, kuinka kiire mulla on ollut. Mutta nyt lupaan yrittää panostaa blogiin enemmän, koska pidän tätä kuitenkin kaikinpuolin terapeuttisena ajanvietteenä. :)

Viime viikon tapahtumat summattuna:

Paras kaveri pääsi sittenkin takaisin Suomeen.
P oli meidän luona lauantaina ja tämän vierailun kuvasaldoa oli vähän enemmänkin kuin tuon yhden kuvan verran tarkoitus näyttää, mutta ei se vissiin ainakaan tänään onnistunut.
Olen saanut kahteen paikkaan kesätöitä, rahan tuloa ei siis voi estää!
Tämä tarkoittaa myös sitä, että tämä tyttö aloittaa autokoulun maanantaina.
Läpäisin myös eilen matikankurssin uusinnassa! Seiskahan sieltä napsahti. :)

Ehkä siinä taas oleellisimmat. Palailen tässä toivottavasti huomenna asiaan ja yritän saada noita kuvia näkymään.

Moi

2010-04-21T17:07:00.001+03:00

Miten niin siitä on viikko, kun oon viimeks päivittäny? :D Viikon tapahtumat pähkinänkuoressa:

Feilasin matikankurssin ja joudun mennä hylätyn uusintaan.
Mulla vaihtu jakso ja mua ei kiinnosta koulunkäynti.
Olin laulamassa Lapualla sunnuntaina.
Mun paras kaveri on jumissa Espanjassa sen tuhman tulivuoren takia.
Mua väsyttää noin 24/7.
Heinänuhat ynnä muut allergiat alkaa pian taas herätä talviunilta, mikä tarkottaa kuolemaa.
Autokoulusta tuli ilmotus, että mun pitäis ilmestyä sinne 3.5.
Mitä ei tuun tapahtumaan ellen saa kesätöitä.
Oon hakenu kahteen paikkaan ja kolmas oli vähän extempore-juttu. Siitä vois tulla huippua.
Veroilmoitus tipahti kans luukusta, mutta se ei vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä.

Today I left something behind...

2010-04-14T19:43:00.003+03:00

kuva

...nimittäin lukioaikani, ja toivottavasti koko loppuelämäni, viimeisen historiankokeen ja siinä samalla vielä -kurssin. Eilein viimeistä kertaa yritin päntätä ajoituksia ja muutamia vuosilukuja. Vuorossa tällä kertaa Suomen itsenäistymiseen johtaneet asiat ja Kekkosen presidentinkaudet. Asiahan on niin, että opiskelen joka kerta vain niin monta asiaa kuin kokeessa pitää kirjoittaa esseitä. Ja jostain kumman syystä miltei joka kerta, muistaakseni yhtä kertaa lukuunottamatta, juuri ne minun opiskelemani asiat on kysytty. Niin myöskin tänään: piti kertoa ensimmäisestä valtalaista ja Kekkosen kausien aikaisesta ulkopolitiikasta. Mutta...teitä ei varmaan kiinnosta. :D

Minä olen aina auvoisista ala-aste ajoista saakka ollut auttamattoman huono historiassa. Ensimmäisen seiskani, ja viimeiseni ennen lukion alkua, sain viidennellä luokalla. Mistäpä muusta kuin historiasta. En pitänyt siitä lainkaan, enkä osannut sitä ollenkaan. Tilanne ei näyttänyt yhtään paremmalta yläasteellakaan. Jouduin tekemään valtavasti töitä, mutta työt tuottivat viimein tulosta: yläasteen päättötodistukseen sain nostettua historian arvosanan yhdeksiköksi. Sitten alkoi lukio. Pelkäsin, että kuinkahan sen historian kanssa käy tällä kertaa. Minä pidin siitä ja minä ymmärsin sitä? Jos vain jaksoin kuunnella, asiat menivät hyvin jo tunnilla päähän. Kokeista en edelleenkään pidä ja minun on vaikea muistaa kaikkia tapahtumia niiden kronologisessa järjestyksessä, mutta minä olen saanut historian kokeista parempia arvosanoja kuin monista muista aineista! Härregyd.

Toisaalta siis harmittaa, toisaalta ei. Meidän opettaja on aivan mielettömän hyvä opettamaan ja sen takia minä olenkin innostunut historiasta. Mutta en minä toisaalta siltikään kaipaa yhtään kursseja lisää. Näin on juuri hyvä.

Viikonloppu takana, arki edessä

2010-04-11T11:53:00.000+03:00

kuva

Semmonen viikonloppu tällä kertaa. Toisaalta hyvin tavallinen, toisaalta hyvin poikkeuksellinen. Poikkeuksellisen siitä tekee se, että yleensä jokaikinen perjantai olen nuortenillassa. Se on todellakin enemmän sääntö kuin poikkeus. Varsinkin viimeisen vuoden aikana voi laskea varmaan yhden käden sormilla ne perjantait, jolloin en ole ollut nuortenillassa. :D Tai sanotaanko, että jolloin olen ollut kotona. Joskus nimittäin olen ollut naapurikaupungissa varkki-illassa musavastuussa tai jotakin muuta. Mutta perjantain viettäminen kotona ei ole laisinkaan normaalia minulle.

Kyllähän minulla tylsää oli. Yhteensä viikonlopun aikana minulla oli niin tylsää (sunnuntaita lukuunottamatta), että olen laskenut matematiikkaa (olen jaksanut jopa yrittää samaa laskua moneen kertaan, jos se ei ota onnistuakseen), tehnyt biologian läksyt, espanjan läksyt ja pohtinut, miksi keskiaika kiehtoo meitä ihmisiä. Tämä on minulle myös todella tavatonta. Vaikka minulla olisi tylsää, minulla ei koskaan ole niin tylsää, että tekisin läksyjä. Nyt minä jopa nautin niiden tekemisestä. Onpa tämäkin sitten koettu. Ja sehän tarkoittaa myös rennompaa tätä päivää, kun suurin osa jutuista on jo tehty. :)

Eilinen meni tosi hyvin. Ensin toki oli taas niin tylsää, että tein niitä läksyjä. :D Sitten olin vähän kahden vaiheilla, että minne menen nuorteniltaan. Toinen lähellä, toinen kaukana. Toisessa saan istua ja kuunnella, toisessa olen vastuussa. Noin viiden minuutin varoitusajalla lähdin sitten kuitenkin soittamaan tuonne vähän kauemmaksi (tyhmää kun ei viiti sanoa paikkojen nimiä :D) ja hieno iltahan se oli. Puhumassa oli Pauli Karppinen. :)

Tämä päivä menee siis kenties löhöillessä, voi olla että vähän ulkoilemassa. Voisi käydä piipahtamassa tuttujen luona vaikka pyörälenkin lomassa. Sunnuntaimasennusta yritetään ehkäistä keksimällä tekemistä. :D Ei siitä sen enempää.

Adios!

100 asiaa

2010-04-08T18:20:00.003+03:00

1. Halusin tehdä tämän jutun ihan vaan mielenkiinnosta siihen, että kauanko minulla menee keksiä nämä 100 asiaa.
2. Kello on siis nyt 17.03.
3. Ja minulla todellakin olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin selittää tyhjänpäiväisiä.
4. Jostain syystä postausten kirjoittaminen ja kaiken muun niin sanotusti turhan tekeminen kiinnostaa paljon enemmän silloin, kun oikeasti pitäisi tehdä jotakin.
5. Teen kuitenkin tässä samalla yhden tehtävän tuntivauhtia koulujuttuja, jotta en potisi niin valtavasti huonoa omaatuntoa.
6. Minulla on huomenna englannin koe, enkä ole vielä avannut kirjaa.
7. Nyt aion kuitenkin lopettaa koulusta puhumisen.
8. Minun kengännumeroni on 37. Itse asiassa isän esimerkin avustamana ostin itselleni monta vuotta liian isoja kenkiä vetoamalla siihen, että niihin tarvitsee kasvunvaraa. Nyt kun jalkani eivät enää kasva, olen siirtynyt 39-40 popoista numeroon 37 ja olin aluksi ihmeissäni siitä, että onko minulla todella näin pieni jalka.
6. Minulla on eripituiset jalat minkä takia selkäni on hieman vinossa ja hartiani ovat eri korkeudella. Tämä aiheuttaa ajoittaista kipua polvissa ja lonkassa, selkäni puolestaan tulee kipeäksi pitkästä seisomisesta ja istumisesta.
7. Olen asunut koko elämäni samassa kylässä, talo on kuitenkin vaihtunut... kolme vai neljä kertaa?
8. Ensimmäisen kolmen elinvuoteni aikana tapahtuivat kolme muuttoa ja nykyiseen punaiseen omakotitaloomme muutimme isäni kanssa tuossa kolmen ikävuoteni tienoilla. Voin siis miltei sanoa asuneeni tässä huushollissa koko ikäni, sillä en juurikaan muista mitään aikaisemmista kodeistani.
9. Syntymäkotini oli nykyistä kotiani vastapäätä toisella puolen tietä. Se kuitenkin hajoitettiin ilmeisesti homevaurioiden vuoksi. Isäni on töissä tehtaalla, joka valmistaa mökkejä ja taloja, joten fiksuna pienenä tyttönä sanoin hänelle: "Mutta tehän voisitte rakentaa siihen tilalle samanlaisen".
10. Olen käynyt ala-asteen koulussa, joka on noin kahdensadan metrin päässä kotoani.
11. Pidin koulunkäynnistä pienenä niin paljon, että isä kertoi minun usein itkeneen, kun loma alkoi.
12. Toivon, että omistaisin vieläkin samankaltaisen motivaation. :D
13. Minulla on viha-rakkaussuhde pitkään matematiikkaan. Se vie kaikkein eniten koulussa aikaa ja kaksoistunnit ovat enemmän kuin tuskaa, mutta kaikkein suurimman tyydytyksen koko koulunkäynnissä saa siitä, että osaa laskea edes kaksi matikan tehtävää.
14. Siksi olinkin erittäin tyytyväinen siihen, että osasin tänään kolme laskua. :D Ja kotitehtäviä oli viisi.
15. Ja minunhan piti lopettaa koulusta puhuminen...
16. ... kuitenkin hyvin usein vaikkapa viikonloppuisin kun näkee kavereita, puheenaiheet siirtyy vaistomaisesti koulunkäyntiin. Puhutaan muissa kunnissa/kaupungeissa asuvien kanssa siitä, että mitä koulussa on tapahutunut ja mikä oli erityisen ärsyttävää tai mukavaa kuluneella viikolla.
17. Mielestäni kaksi päivän parasta hetkeä ovat ne kun pääsee koulusta kotiin ja toinen se, kun saa illalla sulkea silmät ja rueta nukkumaan.
18. Minulla alkaa ensi kuussa autokoulu ja odotan jo innonsekaisella kauhulla ensimmäistä ajotuntiani. Olen kyllä enemmän innoissani kuin peloissani, sillä en malttaisi odottaa sitä, että saan todellakin ajaa autoa ihan luvan kanssa.
19. Se on melko jännää miten sitä ei tavallaan edes osaa odottaa autokortin saamista, ennen kuin sen saaminen oikeasti alkaa olla lähellä. Minä aloin odottamaan autokoulua vasta ihan muutama viikko sitten vaikka viisitoistakesäisenä pelkäsin odottavani 16-vuotiaasta saakka, että milloinhan se vaaleanpunainen kortti suvaitsisi koristaa minunkin kukkaroani.
20. Olen miettinyt, että onko kouluruoka oikeasti hyvää, vai onko sitä puolenpäivän aikaan vain niin nälkäinen, että syö miltei mitä tahansa sitä suuhunsa laittaa?
21. Tajusin myös juuri sen, että kenties koulu vain on tällä hetkellä niin suuri osa elämääni, että se vain tuppaa olemaan ajatuksissani noin 23 tuntia vuorokaudessa. Missä tuo jäljelle jäävä tunti sitten kuluu? Tiedä häntä.
22. Pienenä osasin jokaikisen muumijakson ulkoa. Isä sanoi minun usein istuneen lattialla niin lähellä televisiota, että niskani oli noin 90 asteen kulmassa. Siitä lattialta sitten sopotin menemään jokaisen hahmon vuorosanat.
23. Itkin aina Pyrstötähtimuumin lopussa, kun Muumipeikko huutaa: "Meri on tullut takaisin! Meri on tullut takaisin!" Ja sitten tuli se laulu. "Voi vielä paljon uskaltaa, voi omat tunteet paljastaa..." ja niin edelleen. Hyvä kun ei nytkin tule kyyneleet silmään.
24. Toinen asia mikä sai minulle tipan silmään, oli Pikku kakkosen talvitunnarin lopussa se, kun se nalle tipahtaa sinne jäihin. Kai sitä sitten pelkäsi kovasti, että miten sille nallelle käy vaikka joka päivä se tyttö kävi vetämässä sen sieltä jäistä pois. "Varokaa heikkoja jäitä. Hrrr", oli tosi pelottava vuorosana.
25. Pidän muuten edelleenkin muumeista ihan ylipaljon! Niitä parempia piirrettyjä saa tosiaan hakea.
26. Seuraan tosi huonosti mitään televisiosarjoja, mutta tämän hetken lempparit taitaa olla Gilmoren tytöt ja One tree hill. Näitäkin molempia kyllä katon koneelta ja liian harvoin. Kenties tänäänn olisi jonkinlaisen maratonin aika.
27. Olin eilen ensimmäisissä bänditreeneissäni ja olen mielettömän innoissani siitä, että saan laulaa vakituisesti harjoittelevassa kenties vielä joskus keikkailevassa kokoonpanossa.
28. Silloin tällöin viihdyn todella hyvin pelkässä miesseurassa. Naiset tuppaavat olemaan hirveät tiukkoja ja itsestään tietoisia, mihet ovat sopivan rentoja ja niiden kanssa tulee naurettua paljon. :D Pidän silti todella paljon "tyttöystävistäni", enkä vaihtaisi heitä mistään hinnasta.
29. Olen maistanut mämmiä ehkä kerran elämässäni. Olen kuullut että se on pahaa, enkä siksi ole edes jaksanut maistaa sitä. Osaksi se johtuu tietenkin siitä, ettei meillä ole sitä koskaa. En ole kokenut jääväni paljosta paitsi, joten en ole vaivautunut ostamaan sitä.
30. Tunnen oloni kovin vanhaksi, sillä minulla on moniteholinssit. Toisaalta minusta tuntuu myös tyhmältä käyttää laseja kaiken aikaa, sillä näen ilman niitäkin todella hyvin.
31. Lasit minulla on siis sen takia, että minulla on melko paha taittovika.
32. Kun nyt päästiin tähän "sairastelevaan" aiheeseen (vaikka taittovika ei sairaus olekaan), niin minulla on rasitus- ja allergiaperäinen astma.
33. Olen allerginen kaikelle mikä kukkii. Siksi käytän kaikennäköisiä allergialääkkeitä keväästä aina lumentuloon saakka. Viime kesänä se tarkoitti mm. silmätippoja, suun kautta syötäviä lääkkeitä, nenäsumutetta ja kahta astmapiippua. Myös tämä sai minut tuntemaan itseni vanhaksi. Vanhoilla ihmisillä on paljon lääkkeitä. :D
34. Ennen viime kesää ongelma ei ollut koskaan ollut noin paha ja järkytyinkin hieman yksi kaunis aamu kun töihin polkiessani tajusin, että eihän tästä tule mitään, kun ei henki kulje.
35. Olen myös laktoosi-intolerantikko. Se on suklaata himoitsevalle inhottava vaiva, mutta kyllä sitä joskus silti täytyy suklaata syödä, vaikka vatsakivun ohella.
36. Omistan myös jonkun kroonisen vatsakivun. En tiedä mistä se johtuu, mutta ainakin kaikki tunteeni käyvät mahani kautta. :D Jos jännitän, mahani on kipeä. Jos stressaan, mahani on kipeä. Jos olen todella innoissani, mahani on kipeä. Se kuulostaa kauhealta, mutta siihen on tottunut.
37. Joitakin kesiä sitten kävin isäni kanssa joka aamu aikaisin järvellä katsomassa kalaverkot. Nautin siitä oikeastaan todella paljon. Minulla oli minigrip-pussissa kirja, jota luin aina siihen asti kun isä souti verkoille. Sitten soudin hetken aikaa, jotta isä näki verkot ja loppumatkan luin taas kirjaa.
38.Tykkään nykyisestä kännykästäni todella paljon, vaikka se ei ole edes hirveän uusi. En itse asiassa edes tiedä minkä merkkinen se on. :D Tai nokia se on, mutta sitä numerojuttua siellä perässä en muista kirveelläkään.
39. Olin viime keväänä stipendiaattina Virossa neljä päivää ja ne olivat varmasti elämäni neljä parasta päivää. Tutustuin todella moneen uuteen ihmiseen ja koin todella paljon uusia ja jännittäviä asioita. Parasta matkalle lähtemisessä oli se, etten tuntenut yhtkään ihmistä ennen kuin tutustuin heihin.
40. Tänä keväänä olemme suunnitelleet matkaa myös Viroon. Tällä kertaa kuitenkin matkaseurana tutut sukulaiset äitipuoleni puolelta. Tarkoituksena olisi lähteä pelkällä naisporukalla, miehet saavat jäädä kotiin nuolemaan näppejään (todellisuudessa he varmaan kuitenkin nauttivat vapaudestaan).
41. Toinen asia mitä odotan jännityksellä on se, että onko minut valittu stipendiaatiksi Ruotsiin. Vähän negatiivisella kannalla olen, sillä valinnat on tehty jo viimeviikolla, eikä minkäänlaista kirjettä kotiin tai kouluun ole tullut vieläkään.
42. Olen opiskellut englantia kolmannesta luokasta lähtien, ruotsia seitsemänneltä lähtien, saksaa opiskelin viisi tai kuusi vuotta, mutta lopetin sen lukion ensimmäisen jakson jälkeen, espanjaa on nyt ensimmäinen kurssi menossa ja venäjää opiskelin ehkä noin kuukauden ajan. :D Suomi tietenkin äidinkieli, hei daa.
43. Olin ensimmäisen kerran kesätöissä ollessani ehkä 13 vuoden ikäinen. Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli kukkapuutarha ja en kyllä pitänyt työstä ollenkaan. :D Sen jälkeen olen ollut muun muassa mansikkamaalla, jäätelökioskilla ja hautausmaalla. Hautausmaalla vietin ehdottomasti parhaan aikani, jos töistä pitäisi valita.
44.Voisin tämän episodin jälkeen lähteä käymään sauvakävelemässä, sillä ulkona on todella kaunis ilma.
45. Syksyisin ja keväisin, kun säät sallivat, menen pyörällä kouluun vaikka koulumatkani onkin melkein kuuden kilometrin mittainen. Joillekin se ei tietenkään ole matka eikä mikään, mutta on se koulumatkaksi joka päivä taitettavana mukava matka.
46. Nautin kyllä pyöräilemisestä todella paljon. Olen ainakin tottunut siihen näiden miljoonan vuoden aikana, jotka olen jo pyörällä sivaltanut sivukyläni ja keskustan väliä. :D
47. Olen koulussa kenties hieman keskivertoa parempi. Voisin olla kyllä parempikin, sillä olen melko laiska tekemään töitä ja hyvin usein kokeisiinkin mennään pelkät muistiinpanot lukemalla ja mahdollisimman vähän töitä tehden. Saa nähdä missä vaiheessa tämä kaikki kostautuu.
48. Olen ollut ensimmäisissä yo-kirjoituksissani tänä keväänä, kohta kuukausi sitten. Tilanne oli sinänsä melko jännittävä, mutta jännityksen kyllä unohti melko nopeasti.
49. Melko utopistista oli kuitenkin se, kun sai koepaperin eteen ja siinä luki "Ylioppilaslautakunta". Enhän minä vielä näin vanha ole, enhän?
50.En myöskään voi tajuta sitä, että alle puolen vuoden kuluttua olen täysi-ikäinen: saan äänestää, voin ostaa alkoholia ja tupakkaa (vaikka kumpaakaan en tule hankkimaan :D), saan ajaa autolla ja toki minulla on sen jälkeen paljon velvollisuuksiakin.
51. Kaikkein ihmeellisintä on se, että ensi keväänä kun olen saanut lakin päähäni, minun pitäisi lähteä jatkamaan opintojani. Se tarkoittaa siis sitä, että minun pitää MUUTTAA POIS KOTOA. Tunteeni ovat vähän fifti-fifti tätä ajatellen...
52. ...toisaalta odotan niin innoissani sitä, että saan vihdoin aloittaa oman elämäni: alkaa tekemään omia ratkaisuja, tekemään itse ruokaa ja asumaan joidenkin muiden kuin vanhempieni kanssa joiden naamaa olen saanut muutenkin tuijottaa aivan liian kauan...
53. ... toisaalta pelkään ehkä hieman, että onko se muuttaminen kuitenkaan lopulta niin hienoa kuin nyt ajattelisi. Tuohan se mukanaan paljon velvollisuuksia ja muutaman kuukauden jälkeen sitä kenties arvostaa ihan uudella tavalla sitä, että ruoka on pöydässä melkein lautasella valmiina joka päivä kun tulee koulusta kotiin.
54. Haluan kuitenkin näyttää, että minusta todellakin on siihen ja että minä pärjään aivan itsekin.
55. Olen aina ollut isän pieni kultamussukka ja minusta tuntuu, ettei se aivan ymmärrä että minä todella olen jo näin iso. :D Se varmaankin pelkää kaiken aikaa sitä hetkeä kun tuon poikaystävän kotiin tai kun se oikeasti joutuu lähtemään autolla ajamaan Tampereelta kotiin jättäen minut sinne ensimmäiseen asuntooni.
56. Isä on silti ehkä parasta maailmassa. :) <3
57. Vaikka omistankin häneen sen saman viha-rakkaussuhteen kuin matikkaan. Mutta niinhän sitä sanotaan, ihminen jota rakastat eniten, häntä myös vihaat eniten.
58. Mua ärsyttää se, että nämä asiat poukkoilee aiheesta toiseen, eikä tässä oo minkäännäköistä järkevää kronologista- tai mitään muutakaan järjestystä. :D
59. Mun huone on yleensä todella siisti, vaikka nuorempi minä ei sitä todellakaan olisi voinut uskoa. Olen kuitenkin erittäin laiska imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä ja se onkin ainut asia, mistä saan huoneessani vanhemmiltani kuulla. Toisinaan televisioruudultakin on vaikea edes nähdä mitään, kun sitä peittää kolmen sentin pölykerros. Tällekin asialle pitäisi tehdä pian jotain.
60. Tykkään myös tosi paljon vaihdella mun huoneessa järjestystä, sillä en tykkää siitä että asiat on liian pitkään samalla paikalla. Jostain syystä saan aivan uuden innon ihan kaikkeen kun huone on siisti ja hyvässä järjestyksessä.
61. Olen muutenkin todella järjestelmällinen ihminen, myös huoneeni ulkopuolella. En koskaan ole myöhässä, ainakaan jos se on minusta itsestäni kiinni. Tavarani ovat järjestyksessä, vaikkakaan eivät ihan aina mukana siellä missä niiden pitäisi. :D
62. Haaveilen usein mielikuvituspoikaystävästäni. Mitä tekisimme, mistä puhuisimme ja missä olisimme. Kuitenkin kun sen ihanan löydän, käy niin, ettemme tee mitään niistä ihanista asioista mitä olen miettinyt. :D Niin ei kyllä voi käydä!
63. Minusta kylläkin tuntuu tällä hetkellä, että olen ikisinkku. Olen kuitenkin päättänyt, että viimeistään lääkiksestä löydän sen komean ja ihana lääketieteen opiskelijan, joka ennen kaikkea on USKOVAINEN. Sen takia se on taitanutkin täällä kaatua. :D
64. Nämä numerot alkavat pian loppua, enkä ole vielä kertaakaan tänä aikana avannut niitä koulukirjoja.
65. Kun mietin sitä kaikkea mitä en tajua, niin en myöskään tajua sitä kuinka lukio voi olla jo kohta ohi! Muistan kuinka viime syksynä mietin, että kuinka kakkosvuodesta voi selvitä, kun se kuulema on niin kamala etcetc.. Kyllähän se onkin kamala, mutta ei lainkaan niin kamala kun pelkäsin.
66. Ensi vuosi lukiossa on enää vain pieni kärpäsen kakka. Kunhan jaksaa vain lukulomalla oikeasti lukea niihin kirjoituksiin, niin minkään kanssa ei pitäisi olla suurempaa hätää.
67. Tajusin myös sen, että tämän vuoden kirjoituksiin lukemisen jälkeen saan lukea vielä erinäisiin pääsykokeisiin, ennen kuin jatkuva pänttääminen kenties hetkeksi loppuu. Tosin sehän jatkuu sitten yliopistossa. Tuleekohan minusta sittenkin ikuinen opiskelija?
68. Odotan kesälomaa ehkä enemmän kuin mitään...
69. ... vaikka se tietääkin kesälukiota...
70. ... ja kesätöitä...
71. .. mutta onneksi saan luultavasti kivan kesätyöpaikan ja onhan siinä aikaa myös käydä Keuruulla konffassa ja Larsmossa EYC:ssä. Muita kesäsuunnitelmia minulla ei juuri olekaan. Ehkä sen takia, että en kuitenkaan tee puoliakaan siitä, mitä olen suunnitellut.
72. Mistä tulikin mieleen, että ehkä sitä tänä kesänä voisi oikeasti tehdä "Have-to-do"-listan ja käydä sen kesän aikana läpi. Sitten voisi syksyllä olla ylpeä siitä, mitä kaikkea sitä oikeasti saikaan aikaan.
73. Mun on tosi vaikea käydä lenkillä tai liikkua yksin missään, ellei mulla oo mp3 mukana...
74. ...siksi minun koulumatkani olikin kovin ihmeellinen, kun soittimesta loppui akku.
75. En ole oikeastaan koskaan halunnut itselleni iPodia. Tarvitsen vain soittimen, josta saa volaa suuremmalle ja pienemmälle, ja jostai voi vaihtaa kappaleita. Minulla oli yks mp3 käytössä monta vuotta mutta sitten se hajosi totaalisesti. Ensin näytölle tapahtui jotain, eikä siitä enää nähnyt mitään. Sen jälkeen koko toosa hajosi, eikä sitä saanut enää edes päälle.
76. Nykyään minulla on uusi soitin, jonka tilasin viime kesänä pixmaniasta. Se on aivan ihana ja tykkään siitä tosi paljon. Se on myös aika luxus ja siihen mahtuu paljon musiikkia. Sen takana on myös peili. En tosin tiennyt sitä ostovaiheessa.
77. Tällä hetkellä minua ärsyttää soittimessani se, että toisesta kuulokkeesta ei kuulu mitään. Ongelmahan olisi helppo korjata sillä, että kävelee kauppaan ja ostaa uudet napit. Olen vain melko laiska ja saamaton. Tämä taitaa siis tapahtua ehkä kesällä. :D
78. Olen mielestäni hyvin musikaalinen ihminen. Olen laulanut hyvin pienestä saakka ja pianonsoittotaitoakin löytyy suurinpiirtein kymmenen vuoden ajalta.
79. Minua harmittaa todella paljon, että kitaraopintoni jäivät niin lyhyeen. Syy: minulla ei ole kitaraa, eikä minulle sitä ostettu. :D
80. Olen käyny ala-asteikäisenä muutaman vuoden kansalaisopiston pianotunneilla, mutta muuten olen aivan itseoppinut. Täytyy myöntää, että olen siitä ihan sairaan ylpeä! En nimittäin edes tajua, kuinka olen oikeasti jaksanut opetella soittamaan soinnut ja olen myös itse opetellut vapaasäestystä. Huhhuh.
81. Olen siis ilmeisesti melko pitkäjänteinen.
82. Olen laulanut kahdessa kuorossa, esiintynyt yhdessä musikaalissa ja nykyään soitan paljon lähiseurakunnissa erinäisillä kokoonpanoilla.
83. Pakko myös hehkuttaa, että olen ollut laulamassa Helsingissä Hartwall Areenalla joskus neljä vuotta sitten. :D
84. Nyt se englannin kirja siirtyi jo koulupöydältä polvelle. Se kyllä siirtyy siitä pian takaisin tuohon pöydällä, kun lähden reippailemaan ulos.
85. Sauvakävely on muuten erittäin mukavaa ja ainakin tuhat kertaa tehokkaampaa kuin pelkkä käveleminen. Tai sitten minä olen vain erittäin laiska kävelemään. :D
86. En tykkää suihkussa käymisestä. Jotenkin se ajatus siitä, että kun laittaa veden pois valumasta ja tulee sairaan kylmä, on tosi epämiellyttävä. Varsinkin kun meidän vintinrapuissa on yhtä kylmä kuin ulkona, niin erityisesti talvella niiden juokseminen märkänä ei ole ollenkaan hauskaa.
87. En tajua mitä tälle kasiseiskalle ja seuraavalle kasikasille tapahtu, mutta nytpäs mä sitten lisäilen tekstiä tännekin. :D
88. Kävin nyt siellä suihkussa sitten ja kyllähän siellä vilponen tuli... :/ Tää suihkun jälkeinen olo on kyllä kiva. :D
89. Minun salainen unelmani on muutaa joskus ulkomaille...
90. ... enkä pidä sitä ollenkaan mahdottomana vaihtoehtona tulevaisuutta ajatellen.
91. Olen päättänyt lähteä yliopisto-opiskelujen aikana vaihtoon ulkomaille, jos se vain suinkin on mahdollista. Kohteena kenties mahdollisesti Amerikka tai Englanti, sillä palan halusta oppia puhumaan kieltä kunnolla. Kenties jos innostun opiskelemaan espanjaa pidemmän aikaa, saattaa myös lähtö sinne olla mahdollinen.
92. Olisin tosi kovasti halunnut lähteä vaihtoon tässä ennen täysi-ikäisyyttä, mutta jotenkin en halua keskeyttää opintojani vielä tässä vaiheessa. Sitten tajusin tuon opiskelijavaihdon mahdollisuuden ylioppistoaikana, enkä ole enää yhtään harmissani siitä, että en vielä ole lähtenyt vaihtoon.
93. Menin äitipuoleni kanssa tiistaina vartavasten ostamaan minulle hiusväriä erääseen kauppaan, mutta en sitten kuitenkaan löytänyt sitä itselleni. Nyt ottaa päähän, sillä parin sentin tyvikasvu alkaa näyttämään todella kivalta tuolla päälaella. :)
95. Huikseni ovat olleet miltei kaikenväriset aina platinanvaaleasta mustaan...
96. ... tällä hetkellä sävy on punertavanruskea.
97. Olin ensimmäiset 15 vuotta elämästi ihan blondi, joten nämä kaikki värimuutokset ovat tapahtuneet aivan muutaman vuoden sisällä. Kyllä sitä on muutamia kauheitakin sävyjä kokeiltu, mutta nyt ainakin tiedän mikä väri sopii minulle parhaiten. :D Tai oikeastaan, en kyllä tiedä sitä vieläkään.
98. Tämä kirjoittaminen on toisaalta mukavaa, mutta toisaalta todella puuduttavaa. Nyt kun alkaa juttu luistamaan, niin alkaa numerot loppumaan ja samalla haluan jo lähteä sinne ulos.
99. Lenkin jälkeen luvassa on suihkussa käynti, englannin pikaluku, äidinkielen kertaaminen ja toivottavasti joko sen Gilmoren tyttöjen tai One tree hillin katseleminen.
100. Ei tämä ollutkaan oikeastaan ollenkaan kauheaa. :D Kyllä sitä juttua keksisi vielä ainakin toisen satasen verran, mutta jos jätetään kuitenkin tällä kertaa kirjoittamatta. :) Toivottavasti joku edes jaksoi lukea tämän loppuun.

Haastan kaikki ne, jotka tämän lukevat. :D

Edit! Tuli vissiin sitten vähän tarinoitua... x))

Blogien kommentointi

2010-04-05T15:06:00.000+03:00

kuva

Olen viime aikoina pohtinut blogien kommentointia. Minä pienen lukijakuntani omistajana arvostan jokaista kommenttia todella paljon ja olen niistä jokaisesta erittäin iloinen. Olen jopa hieman kateellinen niille blogin kirjoittajille, jotka saavat useamman kymmenen kommentin joka postaukseensa. Toisaalta en taas haluaisi minkäänlaista tuhannen lukijan blogia, sillä en halua tämän vievän kaikkea aikaani. Haluan kirjoittaa silloin kuin haluan ja silloin kuin jaksan. Mutta olisi silti kiva saada enemmän kommentteja. :)

En tarkoita nyt sillä, että pakosta pitäisi rueta kommentteja kirjoittelemaan, vaikkei mitään asiaa olisikaan. Olisi vain kiva tietää onko minulla näiden neljän ilmoittautuneen lisäksi kenties muitakin lukijoita, jotka ovat joko anonyymejä, tai eivät ole lisänneet blogiani lukemiensa blogien listalle. Olisi kiva, jos antaisitte minun tietää olemassaolostanne. :)

Tämän ajatuksen saattelemana olen itsekin parantanut tapojani kommentoinnin suhteen. Ennen kommentoin blogeja tuskin koskaan vaikka pidinkin postauksista. Osa syy oli siinä, että en koskaan muistanut käydä tarkistamassa oliko blogin kirjoittaja vastannut minulle mitään. Anyhow, tajusin, että joku kommenttini voi oikeasti tehdä toisen päivän paremmaksi ja niitä varmasti arvostetaan. Sen tiedän siitä, että itse arvostan jokaista kommenttia jonka saan, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Kritiikitkin ovat hyviä, kuhan ne ovat aiheellisia ja niissä on esimerkiksi parannusehdotuksia. :)

Haastan muitakin ajattelemaan kommentointia!

Pääsiäinen

2010-04-02T10:26:00.000+03:00

kuva

Blogger on taas kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen. Ehkä tämä on myös sitä, että siitä on liian kauan kun oon viimeksi käynyt täällä. :D Mun elämässä tapahtuu oikeasti ihan valtavasti kaikkea tällä hetkellä ja oon vähän hämilläni kaikesta. Ei ollenkaan pahoja asioita, en sitä tarkoita. Minulla vain on edessä yksi päätös, joka on minun mittakaavassani suuri ja muuttaa normaalia arkirutiineja melko radikaalisti. Kenties tästä kuulettekin vielä lisää, mutta ei nyt ennen kuin oikeasti asioita on tapahtunut. :) Kyse ei siis ole mistään sellaisesta, mistä jotenkin pitäisi olla huolissaan. Tietokoneella olo on jäänyt kaikesta johtuen hieman vähemmälle ja jostain syystä minua ei edes hirveästi kiinnosta istua päivät pitkät koneella. :D

Onneksi nyt on aika taas vähän nollata ajatuksia loman merkissä. Tänään olen nukkunut pitkään ja syönyt hyvän aamiaisen. Puolenpäivän jälkeen lähden naapurikaupunkiin draamaharjoituksiin. Huomenna on iso tapahtuma, jossa olen mukana esiintymässä ja sitä varten siis nämä harjoitukset. :) Ja huomenna itse tapahtuma, joka kestää koko päivän. Miten hyvä. :)

Tämä oli nyt pikainen päivitys, en siis ole kuollut tai mitään!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Kuka sammutti valot?

2010-03-27T21:09:00.000+02:00

Datailen täällä pimeässä Earth Hourin kunniaksi. :) Tekeekö joku samoin?

Testissä Dove VisibleCare -suihkusaippua

2010-03-25T20:36:00.000+02:00

Olen nyt siis kohta kahden kuukauden päivät käyttänyt suihkussa käydessäni Buzzadorin kautta saamaani Doven VisibleCare -suihkusaippuaa (käyttehän tsekkaamassa buzzausta koskevan postaukseni, jos ette ole aivan perillä siitä, mistä nyt sössötän :)).

Mitä tuote lupaa? "Dove VisibleCare -voidemainen suihkusaippua tarjoaa aivan uudenlaista kosteutta ihollesi. Ihosta tulee pehmeäpi jo seitsemän päivän säännöllisen käytön jälkeen ja jo kolmen viikon käytön jälkeen ihosta tulee näkyvästi kauniimpi."

Mitä mieltä minä olen tuotteesta? Trööööt (tiedättehän sen äänen mikä kuuluu kun vastaa väärin jossakin tietovisassa). Tässä suihkusaippuassa ei varmastikaan ole minkäänlaista vikaa. "Ihosta tulee pehmeämpi jo seitsemän päivän SÄÄNNÖLLISEN käytön jälkeen--", sanoo siis teksti. Siinähän se meni pilalle. En käy suihkussa joka päivä, joten en varmaankaan ole maailman paras testaamaan tätä tuotetta. Muutenkaan en jaksa tutkia mitenkään erityisen tarkkaan, miten joku aine vaikuttaa. Suihkusaippuassa tärkeintä on se, että se pesee ihon puhtaaksi ja tuoksuu hyvältä. Ja siinä tehtävässä tämä saippua todellakin toimi. Tuoksu on tuossa valtavassa lootassa kauhea (liian vahva), mutta kun pääsee suihkun puolelle, on tuoksu jopa parempi kuin muissa käyttämissäni suihkusaippuoissa. Kenties tämä tekee ihosta kauniimman, mutta itse en tähän osaa vastata.

Tuomio. Ihan käytettävä suihkusaippua ja kyllä tuo loppuun tulee ehdottomasti kulutettua. :) Koostumus on mukavan voidemainen ja tuoksu ihana. Voisin kuvitella ostavani tätä myös sen jälkeen kun tuosta pönikästä aika jättää. Mikä ei varmastikaan tapahdu ihan heti, mutta sitä odotellessa (tosin sen jälkeen minulla on vielä joululahjaksi saatu suihkusaippua odottamassa käyttöä).

Onko teistä kukaan käyttänyt Doven VisibleCare -suihkusaippuaa?

Kiireettömät aamut...?

2010-03-23T21:02:00.002+02:00

kuva

Suvi kirjoitti tässä hetki sitten postauksen kiireettömistä arkiaamuista. Päätin itsekin siis yrittää heräämistä aikaisemmin kuin yleensä huomatakseni, olisiko sillä mitään merkitystä vireyteeni päivällä tai toimintoihini aamulla.

Normaalisti herään aamuisin 7.15. Nousen sängystä viivana, meikkaan nopeasti, laitan hiukset, puen päälle, huomaan kellon olevan liikaa, juoksen alakertaan, syön hyvin nopeasti jotain, pesen hampaat, vedän ulkovaatteet päälle ja juoksen ulos toivoen, etten vielä ole myöhässä taksista. Taksi siis saapuu ihan lähelle kotiani noin 7.50. Päätin, että minulla pitää olla enemmän aikaa itselleni, aamiaiselle ja kaikelle aamuisin, joten olen uhrannut 15 minuuttia yöunistani tälle haasteelle.

Tänäkin aamuna siis heräsin 7.00. Nousin istumaan ja heitin jalat sängynreunan yli ja vedin henkeä syvään muutamaan kertaan. Avasin television ja käänsin neloselle (lastenohjelmat, ah). Makasin hetken vielä poikittain sängylläni ennen kuin vihdoin nousin lämmittävien lakanoiden välistä hieman viileämpään huoneilmaan. Meikkasin edelleenkin melko nopeasti (ei siihen jaksa aikaa kuluttaa), mutta tällä kertaa minulla oli aikaa jopa hiusten laittamiseen normaalia paremmin. Katselin vaatteita kaapista ja pakkasin reppuni. Viimeiseksi petasin pedin.

Tänä aamuna minulla oli jopa aikaa aamiaiselle. Ja varmaan ainakin ruhtinaaliset 15 minuuttia. Söin lautasellisen muroja ja nautin auringonsäteistä, jotka läpäisivät tupakeittiömme ikkunan. Pesin hampaat ja odottelin vielä hetken alakerrassa ennen kuin menin odottamaan taksia.

Kuinka paljon vartin lyhyemmät yöunet tekevätkään aamuisin. Olen virkeämpi (paitsi tänä aamuna, kun olin nukkunut.. varmaan liian pitkät unet) ja minulla on aikaa syödä kunnollinen aamupala. Luksusta on myös se, että aamupalan aikana voi lukea kirjaa. Jos herään seitsemältä, ei minulla ole juurikaan aikaa edes siihen, että istahtaisin syömään aamiaisen.

Kelloni siis herättää tästä lähtien 7.00. Kenties lähiaikoina laitan sen herättämään vielä vartin aikaisemmin. Mitähän kaikkea sitten ehtisin tekemään? :)

Minä haastan muutkin lukijani tekemään samoin?

Raportoikaa tuloksista kommenttiboksiin. :)

Ps. Poistan kuukauden kulutus tunnisteen, sillä ostokseni ovat kuukausittain niin naurettavan pienet, ettei niistä edes jaksa kertoa. :D Toisekseen tämä blogi ei edes painotu ulkonäköön, joten en koe sitä tarpeelliseksi.

Ps2. Buzzador-kampanjasta postaan toivottavasti huomenna. :)

Ps3. Jotakin kenties jopa kiinnostaakin - kemia lähti B:nä. Mutta kun se oli kaksi pistettä vajaa C! Oi sensorit, nostakaa pisteitäni tai laskekaa rajoja! En kestä muuten. :s

Lukeminen ohitse - ainakin hetkeksi

2010-03-21T11:59:00.006+02:00

kuva

Nyt olisivat siis ensimmäiset yo-kirjoitukset takana. Torstai-iltana olo oli vielä suhteellisen rento, eikä minua jännittänyt ollenkaan. Heräsin kuitenkin vartin yli kuusi aamulla ja rupesin miettimään, että mitähän unta sitä tulikaan nähtyä. Sitten tajusin, että olin nähnyt unta, mistäs muustakaan kuin, ylioppilaskirjoituksista. Voin kertoa, että sen jälkeen ei enää nukuttu. Makasin sitten sängyssä vielä melkein seitsemään asti, ennen kuin nousin ylös. Istuin koneella, valitsin vaatteet, pakkasin laukun ja katselin televisiota.

Kaikki oli vähän jännittävää koulullakin. En oikein tiennyt mitä eväille ja muille olisi pitänyt tehdä, mutta onneksi abejakin saapui paikalle. Nolotti vähän olla amatööri, mutta ensi kerralla sitten paremmin. Puoli yhdeksän aikaan rehtori tuli tilaan jossa me olimme ja tarkasti kaikkien eväsrasiat. -.- Sinne onkin hyvä piilottaa luntteja. Ja onneksi se lunttaaminen onkin tosi helppoa, kun meillä kirjottaa vain noin kaksikymmentä oppilasta. No anyhow. Sitten meidät kutsuttiin yksitellen saliin, jossa paikkamme olivat. Olin toisessa rivissä, ihan vasemmassa reunassa. Ei valittamista.

Sitten opettajat tuli selittämään kaikkea yleistä, miten kuuluu vastata, mitä pitää tehdä jos haluaa vessaan ja niin edelleen. En hirveästi keskittynyt tuohon osioon, olin liian paniikissa. :D Sitten meille jaettiin kokeet, vilkaisin niitä ja ajattelin, että lähdettäisiinkö vaikka saman tien kotiin. Juuri edellisenä iltana juttelin yhden kaverini kanssa siitä, että mitä jos tiputan jotain lattialle, vähänkö olisi noloa. No enköhän heti saman tien pukannut konseptipinkalla kynääni, joka tipahti lattialle. Piti sitten istua paikallaan niin kauan, että rehtori kävi sen minulle nostamassa. Jeps.

Koe ei ollutkaan niin vaikea kuin aluksi luulin. Tein tehtäviä ihan hirvittävän kauan. Ensimmäiseen kului aikaa varmaankin noin 40 minuuttia. Mutta eipä se haittaa, siitä tehtävästä tuli täydet 6 pistettä. Ainakin jos abi-treeneihin on uskominen. Myös ensimmäisestä tehtävästä tuli melkein täydet pisteet, eli näillä päästiin jo kokeesta läpi. Muista en oikein vielä osaa sanoa mitään, mutta huomenna vissiinkin saataisiin jo alustavat tulokset. Luultavasti pisteet on siinä C:n tai M:n pintaan. En oikein osaa sanoa. Sen näkee sitten.

Mutta nyt on ainakin kirjoitusjännityksestä päästy eroon ja seuraavalla kerralla voi keskittyä pelkästään siihen kokeeseen. Tosin kun paperit oli saatu nenän eteen, niin eipä siinä paljon enää muuta ajatellut, kuin sitä koetta. Ei siis mitään paniikkia. :) Sori muuten erittäin sekavasta tekstistä. :D

Kemian yo-kirjoitukset

2010-03-19T07:13:00.002+02:00

Paniikki!!!

Tekniikan ihmelapsi tässä hei

2010-03-17T20:08:00.002+02:00

Mä osasin laittaa tuohon banneriin kuvan! Wohoo! Pitää vaan keksiä siihen jotain muuta, mutta tuo oli jo suunta ylöspäin. x) Stay tuned!

Ps. Kertoisko joku mulle miten tuota blogipohjan väriä sais muutettua?

Opintomatka tilauksessa, kiitos!

2010-03-17T20:01:00.002+02:00

kuva

Olin viime keväänä hieman ennen koulujen loppua (tarkalleen ottaen 23.-26.5.2009) opintomatkalla Virossa. Opintomatkan järjesti pohjoismainen järjestö Pohjola-Norden. Matkalle valittiin 16 lukion ensimmäisen vuoden opiskelijaa ympäri Suomen. Yhdestä lukiosta hakemuksen stipendiä varten sai lähettää yksi opiskelija. Olin aivan ällistynyt siitä, että pääsin matkalle!

Ensinnäkin hakemuksen lähettäjä arvottiin meidän luokan halukkaiden kesken. Innokkaita lähtijöitä oli muistaakseni kuusi tai seitsemän. Vai olikohan jopa kahdeksan. Äänestys oli minulle jo tarpeeksi masentavaa. Olin aivan varma, että en pääse matkalle. :D Minä, jolla on arpaonni jotain yksi osuma miljoonasta. Heitin kuitenkin pienen pyynnön Jumalalle ennen arvontaa (ininältä se olisi kenties enemmän kuulostanut, jos ääneen olisin puhunut, Jumalan kanssa ei vain taida taivuttelu toimia) ja kuinka ollakaan, minun nimeni nostettiin arvontakiposta. Katselin hetken aikaa silmät suurella ystävääni, joka oli nimilappuni nostanut, ennen kuin tajusin, että minähän saan lähettää sen hakemuksen!

Tipahdin kuitenkin maanpinnalle hetken kuluttua, sillä tajusin, että enhän minä minnekään Viroon ole vielä lähdössä. Tämähän tarkoittaa vasta sitä, että minä saan lähettää sen hakemuksen. Masennus iski. Muutaman viikon tuosta hakemuksen lähettämisestä eteenpäin tulin normaaliin tapaani kouluun. Lukiomme rehtori tuli käytävällä vastaan, kun istuin penkeillä odottamassa tunnin alkua. "Onnea nyt sitten, Jenna!" rehtori sanoi (tai ainakin jotain tuohon suuntaan). Jaah, niin mistä..? Kenties sain kokeesta kympin tai jotain. "Ööh..?" näytin varmaankin melkolailla kysymysmerkiltä. "Niin sinut valittiin stipendiaatiksi sinne Viron matkalle", rehtori sanoo ja jatkaa matkaansa käytävällä.

Anteeksi mitä??

Voin vieläkin muistaa miten suunnattoman iloinen olin! Kotiin oli tullut kirje samana päivänä, enkä minä sitä ollut tietenkään vielä nähnyt. Olin koko päivän niin täpinöissä, että mistään ei tullut yhtään mitään. Sitten menin kotiin ja luin hyväksymiskirjeen. "Pohjola-Nordenin Viro-stipendit 23.-26.5.2009 myönnettiin 4.5.2009. Stipendiaatteja valittiin 16. Sinä olet yksi heistä", siinä luki. Voi luoja, voi luoja, voi luoja!! Minun rukoukseni on kuultu!

Odotin matkaa kuin kuuta nousevaa ja jännitin enemmän kuin mitään koskaan (no en ehkä ihan niin paljon, mutta tosi paljon kuitenkin). Lauantaina 23.5 lähdin sitten 14.50 Seinäjoelta junalla kohti Helsinkiä ja elämäni yksi parhaimmista kokemuksista alkoi. :)

Miksi sitten kerron tästä? No siksi, että sain juuri mahdollisuuden hakea toista stipendiä. :) Tällä kertaa matka suuntaisi Ruotsiin. Ajankohtana 4.-9.5.2010. Rukoilen kyllä taas ihan kympillä että pääsisin tuonne. Viime kertainen oli niin uskomaton reissu, että ei voi muuta kuin haluta uudestaan! Voin kenties laittaa Viron matkasta kuviakin, jos niille on katselijoita. :)

Olisikohan minussa kenties sanoittajan vikaa?

2010-03-16T17:14:00.007+02:00

kuva

Minua harmitti eilen suorastaan suunnattomasti, kun ei ollut aikaa minkäänlaiseen postaukseen. En jaksanut edes kirjoittaa lyhyttä miksi-en-juuri-nyt-voi-postata pätkää, vaan nopean naamakirjatsekkauksen ja hieman pidemmän skypepuhelun jälkeen päätin jättää tämän blogin huoltamisen suosista tälle päivälle. Aina ei vain jaksa. :s No onneksi myös nukkumatti soi tulla pitkästä aikaa käymään ja nukuin viime yönä paremmin kuin ainakin viikkoon. :)

Meillä oli viime viikon perjantaina kemian tentti. Tentistä ei nyt kovin paljon sanottavaa ole, eihän se kovin hyvin mennyt. Onneksi sillä nyt ei sinänsä ole väliä. Teimme kylläkin kokeen jolla olisi voinut nostaa päättötodistuksen arvosanaa, mutta eipä se kyllä nyt noussut. Mutta eipä se nyt haittaa, 8 siitä on joka tapauksessa tulossa. :)

Siinä kun noin tunti oli koetta väserretty, alkoi minulla soida yksi laulu päässä. Oikea versio menee näin:

Isä voisitko

En jaksa harhailla, ympäriinsä ja etsiä,

rikkimenneen sydämeni tuhansia palasia.

Kuin lasinsirpaleet, ne ovat maahan pudonneet.

Miten voisinkaan ne löytää ja uutta rakentaa?

Minun sydämeeni sattuu.

Kuka voi sen korjata?

Kun ei omat voimat riitä,

ei ne enää kannata.

Isä voisitko, korjata mun sydämen?

Kerätä nuo sirpaleet, kaikki maahan pudonneet.

Sinä voit sen rakentaa,

kaikki haavat parantaa.

Elämäni käsiis Jeesus tahdon ojentaa.

Minut syliisi sä sulje,

silloin kipu katoaa.

Inspiraation puuskassa sain kappaleesta aikaiseksi tällaisen version:

Sari voisitko

En jaksa harhailla, ympäriinsä ja etsiä,

rikkimenneen reaktion tuhansia osasia.

Kuin lasinsirpaleet, ne ovat maahan pudonneet.

Miten voisinkaan ne löytää ja uutta rakentaa?

Minun ranteeseeni sattuu.

Kuka voi sen korjata?

Kun ei omat kynät toimi,

ei ne enää kirjoita.

Sari voisitko, korjata mun kokeeni?

Kerätä nuo älynrippeet, kaikki välille jättäneet.

Sinä voit sen tutkia, kaikki virheet korjata.

Tenttini tahdon sinun käsiis ojentaa.

Punakynä kun nousee, silloin virheet katoaa.

Kyllä minusta tulee ilmiselvästi seuraava Sibelius. Nyt pitää kuitenkin suunnata niiden kemian kirjojen ääreen, jotta kuudelta voin sitten lähteä laulamaan. :) Se on moro!

Sunnuntai lähentelee täydellisyyttä

2010-03-14T14:38:00.002+02:00

kuva

Nyt kun mä sitten sain taas inspiraationi takaisin, niin saatte lukea sydämenne kyllyydestä tekstiä täältä suunnalta. :p

Mutta ihan pakko hehkuttaa! Kävin varmaankin kaiken kaikkiaan kuuden kilometrin lenkillä. Ensin kävelin läheiselle kalasatamalle (matkaa kotoa vajaa kilometri), sitten kävelin jäätä pitkin toiselle rannalle, josta kävelin kotiin. Sitten samantien lähdin viemään lehtiä keräykseen, josta kerääntyi matkaa noin kilometrin verran, kenties vähän enemmän. Mutta ilma oli aivan täydellinen! <3 Voiko kauniimpaa enää olla? Nyt jokainen, joka tämän lukee, lähtee välittömästi pihalle. Tosin ei siellä enää ole niin kaunista, kuin vielä pari tuntia sitten. Sitä paitsi sataa taas lunta. No, emmepä valita.

Lenkin jälkeen äitipuoli ehdotti, että tekisimme toisillemme kasvonaamiot. Seuraava tunti meni sitten siinä. Ensin minä tein äitipuolelle kasvonaamion ja sitten hän teki minulle. Voi kuinka iho onkin nyt sileä ja olo vallan mainio. :)

Sunnuntaiksi hyvin onnistunutta. :D Katsellaan, miten muut listan asiat onnistuvat tänään. Stay tuned!

Edit! Oon mä tänään jo hömppääkin lukenu. Kaksi sunnuntaiasiaa siis tehtynä. :p

Inspiraatio palannut

2010-03-14T10:52:00.001+02:00

kuva

Erittäin ärsyttävän epäselvä kuva, mutta menköön. Orgideathan ei kuulu laisinkaan mun tämän aamun aiheeseen, mutta mä en ainakaan itse tykkää lukea postauksia, missä ei oo yhtään kuvaa, niin laitan tähän nyt jonkun foton ees. :)

Ensinnäkin mun postauisinto tuli jostain ihan puun takaa takaisin. :D Mua ei oo nimittäin tässä kuussa juuri ollenkaan kiinnostanut kirjottaa yhtikäs mitään, vaikka aiheitakin olisi. Tosin välillä iskee dementia, eikä edes muista mistä halusi kirjoittaa. Kenties pitää laittaa postausaiheita ylös. Ja niitä toki otetaan lukijoiltakin vastaan. Jos esimerkiksi haluatte tietää enemmän mun elämästä tai jotain muuta sellaista. It's up to you!

Kuitenkin. Tänään on sunnuntai. Ja kuten kenties joskus ennenkin olen kertonut, kärsin ajoittain sunnuntaimasennuksesta. Se ei tarkoita varsinaisesti masennusta, mutta on todella saamaton olo kun tietää, että huomenna pitää TAAS istua koulun penkillä. Tämä on melkon yleistä täälläpäin. Ainakin minun kaveripiirissäni. No, miten välttää sunnuntaimasennus? Minulla se ainakin tarkoittaa sitä, että keksin kaikkea potentiaalista tekemsitä. Mahdollisesti menen lenkille, luen kirjoituksiin, katson hyviä sarjoja, luen kirjoja ja teen kaikkea muuta mukavaa tai vaihtoehtoisesti hyödyllistä/pakollista.

Tämän sunnuntain ohjelma näyttäisi jotakuinkin tältä:

Lenkki. Sitä tuppaa ihminen olemaan liian usein liian laiska ulos. Minä en ainakaan kovin usein tunne valtavaa hinkua lähteä pihalle, vaikka tiedän, että nautin siitä suunnattomasti. Mutta koska ulkona on nyt aivan ihana ilma ja pakkastakin on vain alle 10 astetta, ei tämän päivän lenkistä vain voi luistaa.
Suihku. No viehän sekin aikaa ja se on osa tätä lenkkijuttua. ;) Tästäkin hetkestä voi tehdä hieman enemmän luskusta, jos vaikka kuorii ihonsa ja kasvonsa ja laittaa hiusnaamion. Mistä tulikin mieleen, että pian olisi aika puida teidän kanssanne Buzzador-kampanjan tulokset.
Kemian opiskelu. Kaikki kirjoittajat tietävät, että ensimmäinen reaalikoe on ensi viikon perjantaina. Tai onkohan se ensimmäinen koe? No anyhow, minä kirjoitan ensi perjantaina, eli 19.3 kemian. Tentti oli juuri nyt viime perjantaina ja lievä paniikki alkaa iskeä. "Mitä jos unohdan kaiken ja kirjoitan I:n?" No todellisuus ei varmastikaan ole aivan tämä. Sain nimittäin preliminääristä B:n, joten M on odotettavissa, jos samalla mallilla jatkan. :) Arvosana E ei varmasti myöskään ole liian korkealentoista ajattelua. Kenties kirjoituksista lisää viikolla, tai viimeistään perjantaina.
Lukeminen. Minulla on juuri lainassa naapurikaupungin kirjastosta Dan Brownin Enkelit ja demonit ja Da vinci koodi. Nuo kirjat ovat kuitenkin todella paljon ajatusta vaativia ja viime aikoina on muutenkin pitänyt liian paljon ajatella kemiaa lukiessa, joten päätin siirtää noiden opusten lukemisen tuonnemmaksi ja kävin lainaamassa kotikylän kirjastosta niin sanottua hömppää. Kyseessä on kolme ensimmäistä kirjaa Louise Rennisonin sarjasta Georgia Nicholsonin salatut elämät. Tämä ei todellakaan ole mitään muuta kuin puhdasta viihdettä, mutta voi että on mukavaa lukea näin kevyttä kirjallisuutta.
Läksyjen tekeminen. Halusin tai en. Toisinsanoen tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan matikan laskemista, sillä muut läksyt olen tehnyt jo. Tai muut läksyt olen OSANNUT JO.

Miltäs teidän muiden sunnuntai näyttää? :)

Onnistuneet yllätyssynttärit

2010-03-14T01:11:00.004+02:00

kuva

Mun tosi hyvä ystävä L saavutti kiitettävän täysi-ikäisyyden tämän viikon torstaina, eli 11.3. Melkein jokaisessa tapauksessa tämän rajapyykin ylittäminen tarkoittaa ajokortin hankintaa. Niin myöskin L:n kohdalla. Hän kuitenkin kävi autokoulun hieman normaalia "erikoisemmalla" tavalla: puolet autokoulusta hän suoritti kotonaan Etelä-Suomessa ja toiset puolet täällä isänsä luona. Kun hän siis läpäisi toissapäivänä teoriakokeen, oli pian inssin aika. Tarkoitukseni ei ollut tokikaan kertoa tästä ajokortin hankinnasta. :D

L ei siis koskaan ole ennen ollut juuri synttäreidensä aikaan täällä, joten ei niitä täällä ole sen kummemmin juhlistetukaan. Nyt kuitenkin kun hän tuli tänne inssiä suorittamaan, halusi hän myös viettää synttärinsä täällä. Me päätimme yllättää ystävämme järjestämällä hänelle... yllätysyllätys.. yllätyssynttärit. :D

Oikeastaan suunnitelma lähti liikkeelle vasta eilen, mutta onneksi se ei pilannut toteutusta. Mentiin tänään N:n kanssa kylälle ja menimme käymään paikallisessa lahjatavaraliikkeessä, jos sieltä vaikka sattuisi löytymään lahja. No löytyihän sieltä. Ihana valokuvakehys. Siinä luki sana friends, ja jokaisen kirjaimen kohdalle saattoi laittaa valokuvan. Hätäostoksena aivan loistava. Ja saatiin vielä kuvatkin kerättyä yhtä etelä-suomalaista ystävää lukuunottamatta. :) Nappi ostos.

Sitten leipomista ja illan valmistelua. Paras osa oli kuitenkin itse toteutus. L:n poikaystävä oli tietenkin juonessa mukana. Hän lähti L:n kanssa nuorteniltaan, jolloin me säntäsimme pojan kämpälle viimeistelemään leipomuksia ja puhaltamaan ilmapalloja. En jaksa edes selittää kaikkia yksityiskohtia, mutta nautin ihan suunnattomasti yllätyksen järjestämisestä ja siitä, että ystäväni ei todellakaan tajunnut missään vaiheessa, mitä olimme tekemässä. :D Hän jopa soitti minulle ja kysyi, että olenko tulossa juhlimaan synttäreitä. Siinä oli hymyssä pidättelemistä. :) Olen tavattoman iloinen onnistuneesta illasta ja syntymäpäiväsankarin hymy oli paras palkka siitä kaikesta tekemisestä ja jännittämisestä.

Auta maailmaa - helposti

2010-03-13T19:50:00.000+02:00

kuva

Törmäsin juuri hetki sitten Moksun blogissa postaukseen, joka sai hymyn nousemaan kasvoilleni! MouMou oli haastettu tutustumaan uudenlaiseen hakukoneeseen, jota käyttämällä ehkäiset ilmastonmuutosta ja sademetsien tuhoamista. Jotkin teistä saattavat olla epäluuloisia, mutta minäpäs jatkan asian valaisemista. :)

Ecosia on siis uudenlainen hakukone, verrattavissa ystäväämme Googleen. Ecosiaa käyttämällä vain teet maapallostamme paremman paikan elää. Kenties tällä nyt ei ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta mitään ei tapahtu ellemme aloita pienistä asioista. Tämä on juuri sen paikka. :) Kyseisen hakukoneen omistajat lahjoittavat mainosvoitoista 80% WWF:n sademetsien suojelutoimintaan. Miten hienoa tämä voikaan olla! Jokaisella haulla pelastat kaksi neliömetriä sademetsää. :)

Itse ainakin asensin Ecosian välittömästi hakupalkkiin ja aion käyttää sitä Googlen rinnalla. Pieninä miinuksina hakukoneessa on kuvahaun puutos, eikä kone anna sanaehdotuksia. Mutta minusta ajatus on tässä silti se kaikkein tärkein. Ecosian saat ladattua täältä!

Ja kun olet ladannut hakukoneen tietokoneellesi, näet kuinka paljon sademetsää olet pelastanut. Oma saldoni: 3,8 neliömetriä. :D

Kuinka moni aikoo ottaa Ecosian käyttöönsä?

Ps. Viime postaus oli muuten 100. laatuaan!

Kivulla on monet kasvot

2010-03-11T17:22:00.000+02:00

Mikä on kun pää on ollut nyt kipeä yli vuorokauden putkeen. Meen illalla nukkumaan, se on kipeä. Herään aamulla, se on kipeä. Otin särkylääkkeen, menin nukkumaan. Heräsin, pää kipeä.

Odottavan aika on pitkä

2010-03-05T18:40:00.000+02:00

Mulla on tylsää, tylsää ja tylsää. Totta kai kaikkea tekemistä olisi. Pitäisi muun muassa siivota huone ja ennen kaikkea lukea kemiaa. Olen kuitenkin vielä pysynyt lukusuunnitelmassa kiinni jotenkuten. Tavoitteena lomallehan oli lukea kaksi kurssikirjaa, jotka vielä olivat jäljellä. Puolen kirjan päivävauhtia oli tarkoitus mennä, mutta eilen en kyllä lukenut ollenkaan, täytyy myöntää. Mutta pitäähän sitä lomaillakin välillä, vai mitä? Tänään olen lukenut yhden kappaleen, jäljellä enää yksi ja sitten ne kaksi kirjaa olisivat pulkassa. :) Olen kyllä ihan tyytyväinen tämän loman saldoon.

Tällä hetkellä odottelen sitä, että kello olisi puoli kahdeksan. Silloin olen menossa naapurikaupunkiin kuuntelemaan lähipitäjistä koostuvaa upeaa kokoonpanoa The Dinosaurs. Mahtava gospelbändi. :) Ja siksi aikani meinaa käydä vähän pitkäksi. Itseni tuntien tiedän, että loppuviimein minulle tulee kiire. Mutta sitä odotellessa. :D

Hyvää perjantainjatkoa kaikille!

Hiihtoloma

2010-03-04T19:53:00.000+02:00

kuva

Me pitkänmatikanryhmäläiset luvattiin meidän matikanopettajalle, että me hiihdettäisiin paljon lomalla. Oikestaan vedottiin siihen, ettei meille voi antaa paljoa läksyjä, koska me hiihdetään niin paljon. En kuitenkaan oo hakenu suksia edes pois meidän kellarista. Ai niin, eihän mulla edes ole suksia. En siis ole hiihtänyt lomalla, jota hiihtolomaksikin kutsutaan. :D Loma on kulunut näissä merkeissä:

Maanantaina aloitin päivän yhdeksän aikaan lukemalla kemiaa. Mikä hieno aamu. No ei varsinkaan. Oli ihan mukavaa, kun kaikki "työ" oli tehty ennen puolta päivää ja sitten olikin koko ilta edessä. Taisin viettää sen aika pitkälti istuen koneella one tree hilliä ja gilmoren tyttöjä katsellen. Kävin lenkilläkin pitkästä aikaa (edellisestä kerrasta taitaa olla jo varmaan kohta kuukausi :D).

Tiistaina luin jälleen aamusta kemiaa. Hommailin siinä jotain suunnilleen neljään asti. Lähdin ystävieni luokse kylään ja harjoittelimme kokousta varten, jossa vedimme muutaman ylistysbiisin. Kokouksen jälkeen juhlimme J:n syntymäpäiviä, jotka kylläkin olivat vasta keskiviikkona. J:n vaimo E oli leiponut aivan ihana vadelmahyytelökakun! <3

Keskiviikkoaamu kului jälleen normaaleissa merkeissä. Kävin ystäväni kanssa naapurikaupungissa etsimässä tämän pupulle ruokaa, mutta sen myynti olikin ilmeisesti lopetettu kokonaan. Reissun saldo: ei mitään. Syy: ei rahaa.

Torstaina eli tänään en aloittanut aamuani kemiaa lukien. Itse asiassa en ole lukenut vieläkään. Joudun ehkä kohta tekemään asialle jotain, tai lukuaikatauluni kärsii. Katselin Gilmoreja, olin koneella, luin kirjaa ja niin edelleen. Puolen päivän jälkeen, itse asiassa yhden aikaan, kummitätini tuli noutamaan minut heille käymään. Teimme jauhelihakastiketta ja perunoita ja söimme hyvin. Sen jälkeen katsoimme elokuvan Morsianten sota. Leffa oli erittäin hyvä. Katsoin sen juuri edeltävänä iltana. Ainoa miinus oli kaikkien muiden paitsi minun puolestani se, että suomenkielisiä teksityksiä ei ollut saatavissa. Olen itse niin tottunut katselemaan sarjoja ja leffoja ilman tekstejä tai englanninkielisillä teksityksillä, että en tajunnut asiaa ollenkaan kun otin elokuvan mukaan. :D No, se oli kielikylpyä parhaimmillaan.

Lomafiiliksissä

2010-03-03T09:44:00.002+02:00

Minä olen niin ahkerasti lomaillut ja lukenut kemiaa, että onko vähän kirjoittaminen unohtunut? :D Yritän parantaa tapani pikimiten. Toivottavasti jo tänään. :)

6-0

2010-02-26T23:55:00.002+02:00

Sitä vissiin herätään sitten sunnuntaiaamuna viideltä katsomaan Slovakia-Suomi pronssiottelua..

Oi matematiikka, oi matematiikka

2010-02-25T20:21:00.000+02:00

kuva

Ennen mitään opiskeluangstia täytyy nostaa hattua leijonille! Minä ajattelin illalla olevan ihan turhaa herätä viideltä katsomaan jotakin peliä, joka kuitenkin hävittäisiin. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäiset kaksi erää olivat melkein yhtä tyhjän kanssa ja Suomen peli ei todellakaan ollut mitään uskomatonta. Nukuinkin toisen erän ohi. :D Vähän uskonpuutetta ilmeni, kun tsekkiläiset istuivat toinen toisensa perään jäähyllä ja Suomella oli jatkuvasti ylivoima päällä, mutta mitään ei tapahtunut. Siksi ajattelinkin etten varmaan menetä mitään, vaikka otan pienet tirsat. :D Ei ole ihmisen aika herätä kello viisi.

Sitten heräsin siihen Mertarannan kaameaan huutoon "SE ON MAALI!! SUOMI NOUSEE YKSI NOLLA JOHTOON!!!" aukeni kyllä silmät ja nousin hyvin äkkiä istumaan. Sitten katsoinkin tiiviisti peliä loppuun asti. Ja kun en ensimmäistä maalia ehtinyt unenpöpperössä kovin paljon huutaa niin kyllä pojat remakka minun pienessä huoneessa synty siinä vaiheessa, kun tsekkiläiset otti kuusi pelaajaa kentälle ja Suomi iski 2-0 johtolukemat. Kyllä on nyt kansallisylpeys korkealla. Ja ei voi muuta kuin riemuita vielä siitä, että Slovakia päihitti Ruotsin. Kelpaa nyt ylpeillä, kun ne kerran neljä vuotta sitten voittivat olympiakullan meidän nenän edestä. Eivätpä vie mitään siitä nenun ulottuvilta tällä kertaa.

Huomenna siis kisakatsomoa pystyyn kello 22.00 alkaen. Kannustetaan jellonat olympiafinaaliin! Siis voi pojat jääkiekko on parasta viihdettä mitä televisio antaa. :D Odotan vain niin innolla MM-kisoja. Niihinkin on vain enää pieni hetki. Kyllä sillon kans katotaan jääkiekkoa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Huh. Siinä oli lätkäavautuminen. Kaikki ei vain tahdo ymmärtää mun vauhkoamista lätkästä. Mä vaan siis niin..! Ei sitä voi sanoin kertoa. x) Älkää pitäkö mua pimahtaneena.

Nyt voi sitten painaa tuota rastia, koska seuraavaksi aion angstata matematiikasta. Meillä on menossa juuri tuo kuvan derivaattakurssi ja ollaan ihan viimeisillä sivusilla menossa. Tämä alkaa olla jotain ydinfysiikkaa. Miten ihmeessä minun olisi tarkoitus vielä kirjoittaa tämä aine ja vielä päästä kaiken lisäksi läpi. Toisaalta numeroiden perusteella tällä hetkellä näyttää siltä, että olen helpommin menossa matematiikasta kuin ruotsista läpi. :D

Mutta en oikeastaan jaksakaan angstata enempää, koska SUOMI RULETTAA!